Peuraporukat, metsästysseura ja lihanjako

[tnsdl]

Meidän seurassa on ollut tapana että peurajahtiin voi osallistua kaikki seuran jäsenet, kunhan vaan on lisenssit kunnossa. Käytäntönä on ollut että kaikki lihat menee seuralle ja lihalle on määritelty kilohinta jolla jäsenet voivat sitten peurat ostaa. Ulkopuolisille myytäessä hinta on ollut sitten vähän korkeampi. Ongelmana tässä on hiukan ollut se että noin 60 henkilön seurassa oikeastaa vain alle kymmenen henkee osallistuu peuran metsästykseen ja nyt kun kauris kantakin on todella ruvennut kasvaan niin jatkossa tulee varmaan olemaan ongelmia siinä että mistä löytyy innokkaita jahtaajia, pitämään peurakanta kurissa(peuran lupia meillä on ollut noin 30). Aktiivi porukassa on ollut hiukan nurinaa siinä kun koko talvi ruokitaan peuroja ja jahdissa käydään melkein joka viikonloppu lumikelien aikaan ja silti nämä aktiivit joutuvat maksaan saman rahan peuroista kuin semmoiset jotka eivät tikkua pistä ristiin peurojen hyväksi. Tarkoituksena olisi nyt seuran vuosikokouksessa tarkoitus esittää hiukan uutta systeemiä siihen mitenkä peurajahti jatkossa hoidetaan, mikä olisi kohtuullinen tapa jakaa lihat ja mitenkä saada hiukan isompi porukka aktivoituun peurajahteihin yms.

Voisitteko hiukan kirjoitella että mitenkä muualla päin suomea peuran metsästys järjestetään, onko erillisiä peuraporukoita ja millä periaatteella ne toimii ?

[Tumppi]

No sellasia ukkoja, jotka ei oo oikeasti kiinnostuneita peuran metsästyksestä, ei saa mitenkään aktivoitua metsästykseen mukaan. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Joku systeemi, jolla ikäänkuin puolväkisin koitetaan saada porukka metsälle, ei oo oikeen mistään kotosin.

Meillä(metsästän kahdessa eri seurassa) peurajahti hoidetaan ryhmissä, jotka koostuu 3-6 ukosta. Ryhmä saa tietyn määrän lupia ja hoitelee jahtinsa miten tahtoo. Kaikki liha tulee tän ryhmän käyttöön ja ryhmä maksaa käyttämänsä luvat seuralle, joka taas maksaa ne eteenpäin. Mikäli ryhmässä on mukana ns. siipeilijöitä, joita ei jahtihommat kiinnosta, niin ryhmä voi päättää itse, miten näitten tyyppien kanssa toimii. Erityisen hyväksi on havaittu systeemi, jossa peuramiehet muodostavat itse haluamansa ryhmän. Nää siipiveikoit jää yleensä sitten näitten ryhmien ulkopuolelle, koska kukaan ei heitä ryhmäänsä halua. Periaatteessa heidän ainoa keino päästä lihan makuun, on perustaa oma siipiveikkojen ryhmä ja lähteä metsään hommiin. Nerokasta, eikö totta

[Recce]

Metsästysseura ei ole mikään lihakauppa. Meillä pääsääntöisesti joka miehellä on 1-2 lupaa ja jokainen ampuu oman peuransa. Loput luvat myydään joko pystyyn vieraille tai ruhoina. Seuran jäsenet joutuvat maksamaan ylimääräisistä peuran ruhoista saman kuin ulkopuolisetkin, ainoastaan maanomistajille myydään lihaa halvemmalla.

Teillä kun lupia on noin vähän ja pyytäjiä vielä vähemmän suosittelisin seuraavaa. Alkusyksystä tiedustellaan halukkaat peurajahtiin. Jokaiselle annetaan joko yhden ison tai kolmen vasan lupa. Peurajahtilaiset maksavat omat lupansa ja seura loput. Mikäli esim. vuodenvaihteeseen mennessä ei ole saanut lupaansa käytettyä, lupa tulee vapaaseen käyttöön seuran hyväksi. Kuitenkin niin että luvan maksajalla on oikeus ampua oma peuransa tällä luvalla jahtiajan loppuun, mikäli seuralla on vielä lupia jäljellä. Tällä saadaan osittain karsittua sellaisia henkilöitä, joita ei todellisuudessa jahti kiinnosta. Loput luvat käytetään seuran parhaaksi katsomalla tavalla. Lisäksi seuralle peuroja ampunut voidaan palkita esim. kolme peuraa seuralle -> yksi lupa itselle.

[Spede]

Onko pakko kasvattaa peurakantaa ruokkimalla talven yli? Sopivasti ruokkimista säännöstämällä saatte kannan laskemaan -> Ei tarvitse niin paljoa metsästää läpi talven. Kai seura maksaa kuitenkin kaatoluvat? Jos ei, niin hölmöä hommaa maksaa itse kaatoluvat ja luovuttaa sitten lihat ilman eri korvausta seuralle.

[Elan]

Meillä on suurin piirtein sama systeemi kuin tnsdl:n seurassa. Ruhoille on varauslista, mutta kaataja voi kuitenkin ostaa aina ostaa oman kaatonsa. Peuroja saa kytätä vapaasti ilmoittautumalla jahtipäällikölle ja seuruejahtiin voi osallistua kaikki vaatimukset täyttävät. Mitään maksuja ei ole, vaan kaatoluvat maksetaan lihanmyyntituloista.

Systeemi on toistaiseksi pelannut, kilohinta on ollut alle 2€/kg seuran jäsenille ja ulkopuolisille tupla. Jossain vaiheessa on mietitty, että peuraporukka voisi saada jotain erityisetuja, mutta toistaiseksi ei sellaista tarvetta ole ollut. Esimerkiksi 1-2 peuraa ammuttaisiin omaan tarpeeseen, jalostettaisiin lihajalosteiksi ja jaettaisiin porukan kesken. Lupia meillä on vuosittain luokkaa 30.

[Jussio]

Meillä on sellainen tsydeemi, että vähät peurat ja niistä aiheutuvat lupa ym. kulut jaetaan peuraporukan kesken. Vaikka yksin kaataisi kytikselle, niin jakoon porukalle. Systeemiä pidetään reiluna.

[Paavo]

Spedellä on kannatettava ajatus. Miksi todellakaan ruokkia peuroja jos homma tuntuu työltä. Ruokinnassa aikaa menee, metsästyksessä kuluu paljon vähempi aikaa.

[mijas]

Jostakinhan ne peuran sen ruokansa joutuvat talvella hakemaan. Jos niitä ei ruokita, ne tulevat puutarhaan syömään omenapuita tai repivät pyöröpaaleja maajussien pelloilla.

[Paavo]

Niin kyse oli tapauksista, joissa äijät valittelevat peran lahtauksen vaivoja ja isoista kaatomääristä johtuvaa työtä. Sitten kuitenkin samat valittajat rahtaavat peräkärry tolkulla apetta peuroille.

[Tumppi]

Paavon kans kyl siinä asiassa samoilla linjoilla, että ei paljoa kannattais ääneen valittaa, että peurankyttäys on työlästä. Lehteen kun pistää ilmoituksen, että peuran kyttääjiä tarvittais, niin veikkaanpa, että puhelin soi aamusta iltaan.