Tarkkuusluotien valamisesta

[Hemi]

Tuossa olisi muutama luoti mitä sattui kaapeista löytymään. Kaikkia em.kuvan luoteja yhdistää se seikka että ne on valmistettu toimimaan paremmin kuin vastaavan kaliberin vaippaluoti ja toimivat myös kilpaluoteina. Kaikki em.kuvan luodit ovat yli 3-vuotta vanhoja, joten kiilto/ominaisuudet säilyvät varastoitaessakin. Tarkkuusluodin valaminen/valmistus ei ole juurikaan sen työläämpää tai monimutkaisempaa kuin "ongenpainojenkaan" tekeminen.[/img]

[Vieras]

Eli vasemmalta oikealle: 300gr/mod HP 268gr 454 Lyman nojallaan 140gr 38 Lyman WC, 200gr 45colt/Lee, 210gr 45acp/RCBS, 320gr 44/Lyman, 240gr 44/RCBS,
240gr 44SWC/Lyman, 200gr 357/Saeco, 180gr 357/RCBS, 160gr/Saeco,
120gr 9mm/Lee, 115gr 9mm/Lyman ja 210gr .30/Lyman(RCBS kiväärivaha). Eli ensimmäistä HP esimerkkiä lukuunottamatta otin kuvaan ihan peruskamaa, 50-50 mono/rengaspainoseoksella ja mehiläis/elintarvikevahaseoksella liukastettuna. Kilvelliset kestävät 500m/s-600m/s nopeusluokkaa ja kilvettömät +400m/s kalibrointihalkaisijasta riippumatta. Kuvan luodit kalibroitu kaliberinsa vakiohalkaisijaan tai +.001 RCBS:n lubesizerillä. Kaikki ekaa luotia lukuunottamatta on valettu Leen halpispannuilla ja käyttöviimeistellyillä vakiomuoteilla. Fluxinkina on Suomikynttilän parafiini. Korostan että kaikki kuvan luodit ovat valikoimatonta kasasta kaapattua "perusnappulaa" ja käynti on täysin kilpailukykyinen vastaaviin vaippaluoteihin. Mitään lyijytys,savutus tms. ongelmaa ei kuvan luodeilla ole. Admin voisi muuten poistaa nuo ylimääräiset postaukset. Keskustelua?

[Hemi]

Sori, unohtui edellisestä allekirjoitus.

[Ruutiukko]

Kauniita ovat!


Vaan mitäs tuo "Mono" on? Pariin kaliiberiin teen itsekin 50/50 renkku/lino ja pysyvät nätin kirkkaina mutta mono kuulostaa uudelta meikäläisen korvaan. Onko tuo kovaakin seosta?


Jos on niin toimiiko parhaiten voimakkaammilla latauksilla,joissain omissa 50/50 hommissa olen huomannut että lyijyyntyminen alkaa jos kevennän latausta? Tietysti on myös toinen ääripää eli liian kova... tulikilpiä en käytä.

Millä ammut tuota 210 gr .30 cal luotia? On alkanut kiinnostaa 30-06 kokeilut jonkun tuollaisen kanssa...

[Vieras]

Tuo "mono" tarkoittaa monotyypin kirjasinmetallia jossa on selvästi korkeampi tinapitoisuus kuin linotyypin metallissa. 50/50 suhteella valettaessa ongelmaksi nousee korkea antimonipitoisuus suhteessa tinan määrään. Rengaslyijyssähän kun antimonia on jopa 7% tinan jäädessä 0,5%:iin. Tina on kuitenkin juuri se peruselementti jolla sitten punnitaan luodin laadukkuus/toimivuus. Antimonilla luodista saadaan kyllä kova, mutta ei kuitenkaan tasalaatuista, "liukasta"/lyijyttämätöntä tarkkuusluotia. Jenkeissä missä valulyijyluodein ammutaan siluetti ja kasakisoja, on useilla "valureilla" käytössään jopa 15% tinapitoisuudet.
Eli tuota monotyypin metallia löytyy käytetyistä painokirjakkeista. Kaikki välikkeet ja muut painokälkeen vaikuttamattomat metallit ovat pääsääntöisesti linotyyppiä. Riittävään tinapitoisuuteen toki pääsee lisäämällä seokseen puhdasta tinaa, mutta tämä ei todellakaan ole kovin kustannustehokasta. Yleensäkkin koko valuproseduuri on juuri tuon tinan ehdoilla/ympärillä pyörimistä. Tärkein pointti on oikea valu/seoksen käsittelylämpötila. Vähän enemmän valua tehnyt ei juuri tarvitse mittaria pitääkseen seoksen lämpötilan oikeana, kunhan on jossain vaiheessa käyttänyt mittaria. 750F/400C on se taikasana jolla tina pidetään "hengissä", valun paino/seoslaadukkuuden kärsimättä. Toinen pointti tässä on valumuottien lämpötilan pitäminen riittävän alhaalla. Mikäli valuaihion jäähtyminen kestää yli 5sek, on muotit jäähdytettävä. Tämä tapahtuu kaikkien "neuvojen" vastaisesti kastamalla kiinni olevat muotit vesiämpäriin ja kuivauksen tapahtuu jälkilämmöllä. Eli muotteja ei jäähdytetä veden lämpötilaan asti. Luonnollisesti on selvää että muotit on tarkastettava veden varalta ERITTÄIN huolellisesti ennen uuden annoksen sisäänottamista. Periaatteessa parasta/laadukkainta lopputulosta syntyy kun katkolevy voidaan lyödä auki lähes välittömästi annoksen sisäänottamisen jälkeen. Esimerkkikuvan ensimmäistä "reikäpäiden äidin" Lyman muottia pitää jäähdyttää 5-6:n valun jälkeen, kun taas 160grSaeco muotti kestää helposti 30-40 kierrosta.

[Vieras]

Valkkasin tuon .30 "borerider" luodin kuvaan sen tyypillisen kiväärikaliberiolemuksensa vuoksi. Itse luoti ei ole Lymanin luettelokamaa, vaan saatavissa vain laadukkaampana erikoistilauskamana. Luoti on laatikon kyljessä 30-06 silhouette, eli tarkoitettu jenkkien valulyijyluodein ammuttaviin kiväärisiluettikisoihin.
Me olemme käyttäneet sitä 7.62x39, 308 ja 30-06 kiväärien lisäksi 32-20, 300whisper ,30-30 ja 300JHC pistoolikalibereissa 200m:n pässinkaatoon.
Sakopiippuisella 308:lla se on toiminut erinomaisesti n.650m/s saakka.
Ko.yhdistelmillä ammuttaessahan piippu on/pitää pysyä puhtaampana kuin vaippalaakia ampuessa. Eli 50:nen laakin jälkeen tuupattaessa "tamppooni" piipusta läpi, pitää piippu olla edelleenkin täysin peilikiiltävä. Ilman korkeaa tinapitoisuutta ei tämä ole mahdollista, vaan luodin pinnassa "jäätynyt" antimoni leikkaa kiinni ja ongelmat alkavat. Tulikilpi on luonnolliseti näissä kiväärikalibereissa ammuttaessa kivääristä välttämättömyys. em.luotia on käytetty menestyksellä ilman kilpeä 32-20win ja 300whisperissä vaikka kilvelliseksi suunniteltua luotia ei voikkaan suositella ammuttavaksi ilman kilpeä.

[Hemi]

Ja taas unohtui edellisistä allekirjoitus.

[Ruutiukko]

Kiitos kovasti,Hemi!

Sain juuri hommattua kirjasimia aika mukavan mällin, en olisi ollenkaan oivaltanut että se on monoa eikä linoa. Linoa on varastossa kohtuullisesti, hemmettiläinen kai tässä täytyy alkaa "kunnollakin" tekemään, ainakin muutamaa kaliiperia.

[äRPee]

Nättiä tavaraa. Vastasitkin jo useimpiin mieleen tulleisiin kysymyksiin, mutta... Ilmeisesti ne on valmistettu toimimaan vaippaluoteja paremmin juuri tietyssä sovelluksessa? Toistaiseksi ainakin kivääritavarassa taitaa nopeus (ehkäpä sitten kierrosnopeus) rajata valukuulien käyttöä vaippaluoteihin verrattuna. 311290:lle (lähes kuten kuvan viimeinen, mutta etupannalla ja kahdella uralla) Lymanin vanha opuskin listaa latauksia 730m/s paikkeille, mutta siihen tarvitaan varmaankin vähintään RCBS ruskea tai muu vastaava 50/50 mehiläisvaha/alox, tai sitäkin parempi kehitelmä. Pelkkä vaha+vaha ei ehkä juurikaan riitä kertomiasi korkeampiin nopeuksiin? Vai? Onko pitkä nenu passattu iholle rihloihin kalibroimalla erikseen, vai onko muotti läpätty "lähelle"? Venttiili vai kauha vaiko sekä että?

Jos seos on todellakin monotyypin ja renkkupainon 50/50-seos, niin varmaan säilyvät kirkkaina ja ovat priimaa muotojensa suhteen. Vanha monotyyppi on linotyyppiä rikkaampaa suhteella 78-15-7 (Pb-Sb-Sn), kun linolla se on eutektisena seoksena 84-12-4 (ilmoitetaan myös 86-11-3). Irtokirjasimet ennen rivilatomakoneita valettiin monotyypistä, josta nimikin. Lino on rivikoneen kokonaisia tekstipätkiä ja alunperin kaiketi tavaramerkki ko. tekniikalle. Monotyyppi ei ole eutektinen, joten linon veroinen valettava se ei ole (ero on varmaan olematon käytännössä), mutta päällimmäisenä erona on kuitenkin monotyypin hauraus sellaisenaan. Renkkupainoon 50/50-seostettuna (sen laadusta riippuen) tulee antimonipitoisuudeksi 9-10% luokkaa ja tinan noin 4% (perusrenkku noin Sb4-Sn0,5), joten lähelle linoa siis. Kestäviä liki laajenemattomia mehtuukuulia tekevät revolvereihin lino+renkkupaino 50/50 ja olen luullut tuon olevan kova sana siluettitouhussakin, mutta Hemi tuon tietää paremmin sanoa.

Tolkuttoman tinamäärän selittävä teoria oli aivan uutta. Jopa 15%? Eipä ole enää säästämisestä kyse. Lymanin #2:sen sanotaan olevan lujaa sisältääkseen jopa 5% antimonia ja juuri sen takia, että tinaa on saman verran. Tina ja antimoni muodostaa puolimetalliyhdisteen SbSn, joka kiinteytyy vasta lyijyn jälkeen ilman erikseen kiinteytyvän antimonin tai tinan osuutta. Jos antimonia on ylimäärä, tulee seoksesta hauraampi erikseen kiinteytyvän antimonin vuoksi. Jos tinaa on ylimäärä, jää siitä osa hyödyntämättä... mutta onko tämä tinan ylimäärä siis se joka ratkaisee tässä liukkausteoriassa, vaiko vain reipas määrä suhteessa antimoniin?

Missään monotyypissä, linotyypissä tai renkkupainossa tai niiden seoksissa ei kuitenkaan ole tinan ylimäärää, vaan sitä on aina antimonia vähemmän, jolloin myös muodostuu erillinen kiinteä antimoni seoksen kiinteytyessä. Monotyypin ja renkkupainon seos 50/50 on vielä alueella, jossa lyijy kiinteytyy ensin, kuten Lyman#2:n kanssa on, olettaen että suhteet menee kuten arvelin. Lisäämällä antimonin osuutta mennään alueelle, jossa syntyy ensin SbSn tai Sb tinan määrästä riippuen ja saadaan aikaan taas hauraampi seos. Monotyypin hauraus johtuu juuri siitä, että ensimmäisenä kiinteytyy SbSn. Hauraus on tunnusomaista juuri seoksille, joissa ensin kiinteytyy SbSn tai Sb. Menee mielenkiintoiseksi, pitäisi varmaan lainata joku kirja aiheesta.

P.S. Foorumi näyttää olevan sekaisin; etusivun postitustiedot aivan pois ajasta jne...

[äRPee]

Lisää... Onko nuo kaarevalla ogivella olevat RCBS:ät vakioita SIL-tyyppejä vai mitä?

Aivan kuin olisi laitettu joku oikolukusysteemi päälle... meinaan noita virheilmoituksia.

[Hemi]

Tulipa kommentoitavaa, mutta otetaan nyt jotain jotta päästään hieman aiheessa eteenpäin. Näissä käytetyssä monoseoksessa on analyysin mukaan 8%-9% välissä oleva tinapitoisuus. Eli 50/50 suhteella päästään vaadittuun n.4%:n tinapitoisuuteen(jos sitä ei kavita fluxatessa pannusta). Vakio mono on tosiaan niin haurasta että esim.siluettikäytössä luoti vain pölähtää teräskuvan kyljessä, jättäen kuvan pystyyn. 40-50%rengaspainoa pudottaa luodin kovuuden riittävän sitkeälle tasolle. Käytännössä taas yli 4%:n tinapitoisuudet ovat liioittelua valettavuuden kuin sisäballistiikankin suhteen. Jenkkien kasaluodeissa käyttämät älyttömät tinapitoisuudet juontavat juuri läpimenokitkan vakioimiseen käytettäessä erittäin ylikokoisia luoteja(kalibroidaan piipussa). Kaikki kuvien luodit ovat valettu Leen halpis pohjaventtiilipadalla normaalilla "pudotusvaluna", eli suoraan pohjaventtiilistä n.30mm:n pudotuskorkeudelta. Kuvan .30 Lyman Silhouette on tilattu juuri piipun pikkukaliberin mukaan jotta luodin "borerider" sovitus olisi optimi. ko.luodin koko kärkiosa makaa rihlojen pikkukaliberin päällä jo pesässä.
Nuo kaarevaogiviset 44 ja 357:t ovat tosiaan "legendaarisen hyviä" RCBS:n sil luoteja. Tuo luodeissa käytetty musta mehiläis/elintarvikevahan seos ei ole rajoite saataville vauhdeille. Se kestää vielä aika paljon enemmän kuin tuo yhdessä kuvan ysissäkin oleva paras kaupallinen RCBS:n ruskea kiväärivaha. Olen kyllä tuupannut kivääristä valulyijyluotia jopa 900m/s, mutta se vaatii täysin erityyppisen luodin. Kuvan .30 luodissa on sen painoon ja profiiliin nähden varsin vaatimaton rihlaosuus. Tämä aiheuttaa painetason noustessa jonkin asteista "twistaamista"(rihloilta ylimenoa), jolloin luodin paras käynti katoaa. Vauhtia se kyllä siis kestää, mutta ei 308:ssa kovempaa painetasoa kuin mihin 650m/s riittää. Eli kannua pitäisi suurentaa 30-06:ksi tai isommaksi jotta öyhettä saataisiin lisää, ylman painetason nostamista.

[Hemi]

Kuvan luodeissa käytetty vaha on itsekeitetty seos jossa on 200g mehiläistarhalta ostettua kovaa/puhdistamatonta mehiläisvahaa(50mk/kg) ja "pehmentimenä" toimii juustolasta ostettu(45mk/kg)punainen elintarvikevaha(tutummin edamin kuori). Väriaineena/muotolaatuindikaattorina toimii väriliikkeestä ostettu musta kimrööki(100g pussi n.15mk) eli lamppumusta jota em.seoksessa on n.teelusikallinen. Seos on käytännössä hajuton ja savuton kotonakin hellalla keitellessä. Lämmitetty/sekoitettu seos kaadetaan vanhoihin vahaputkiloihin ja n.30min jäähtymisen jälkeen painetaan lubesizeriä varten keskireikä vaikka lyijykynällä. Kovettuneen vahan saa putkilosta lämmittämällä sitä muutama sekunti kuuman juoksevan vesihanan alla.
Em.seos-suhde riittää kaikkeen valulyijytoimintaan kovimmillakin nopeuksilla/peinetasoilla kunhan käyttö lämpötilat eivät jää nollan alapuolelle. Ei savuta, ei suttaa, kestää varastointia muuttumatta, halpa ja kaikin puolin ehdoton pro vaha. Tällä seos-suhteella vahatessa on kuitenkin hieman lubesizeria välillä joskus lämmitettävä kuumailmapuhaltimella tai tukankuivaajalla jotta vahaustulos olisi virheetön/ehyt. Normaaleilla taulukko painetasoilla/nopeuksilla ammuttaessa pistoolin/revolverin luotia voi seos-suhteen kääntää päinvastaiseksi. Eli 200g elintarvikevahaa ja 120g puhdasta mehiläisvahaa. Tällöin vaha on hieman miellyttävämpi käsitellä huoneen lämpöisenä ominaisuuksien kuitenkaan juurikaan heikentymättä. Tuosta lamppumustasta ei kannata tinkiä koska se sopii käytettyyn vahaan täydellisesti ja toimii todella loistavasti viimeisenä luotien muotovirheiden paljastajana kalibroitaessa/vahatessa niitä. Jopa tulikilven asetuksen virheettömyys(ehdoton edellytys kilvelliselle tarkkuusluodille) on melko helposti silmämääräisesti havaittavissamustan vahan ja valkoisenkiiltävän luodin luodessa kontrastin. Kaupallisista vahoista laadukkain on ehdottomasti parafiiniton RCBS:n ruskea kiväärivaha, mutta se ei silti yllä lähellekkään miltään ominaisuuksiltaan em.ohjeella valmistetulle laatuvahalle jos puhutaan savuttomalla ruudilla ammuttavista luodeista(mustaruutivahat ovat sitten siis erikseen).

[Ruutiukko]

Hyvää tarinaa taas,kiitoksia herrat.

Täytyy etsiä tuota juustonkuorta, mehiläisvahapohjaista (n 50%) käytän itsekin mutta se on liian tällä hetkellä pehmeätä kesäkeleille, siinä on vaikka mitä hieman "Felix" -pohjalta.

Jos sen lubrisizerin nyt saisi hommattua niin alkaisivat nämä vahaushommat sujua vähän mukavammin.

Ammuin tänään pienen koe-erän hieman uudella konstruktiolla tehtyä 255 Lee FN 45 ACP:llä ,pelkkää rengaspainoa ja kyseinen lube mutta hain lyhyempää latauspituutta ja tuli aika voimakas panos 290 m/s. Hyvältä näyttää, niippausuran käyttöönotto lubea varten ei ainakaan haittaa (se on 45 LC luoti oikeasti mutta pidän painavista).

Pitää koittaa eri valuseoksia ihan mielenkiinnosta, näitä tulee ammuttua tosi paljon kuitenkin. Raportoin sitten lisää.

[havu]

Otaksun, että Ruutiukko on kyllä tietoinen siitä "kaavasta", jolla kalkuloidaan luodin tarvitsema paine, jotta se tiivistyy piippuun, mutta kaikki threadin seuraajat ei välttämättä tiedä eli luodin bhn-kovuus kun kerrotaan luvulla 1422 saadaan paine psi-yksikössä, jolla luoti menee tiiviiksi. Joissain ameriikan höpinöissä oli juttua juuri tästä, että jos piippu lyijyttyy, ratkaisu ei välttämättä olekaan nopeuden/ruutimäärän/paineen lasku vaan nosto, kun muutoin luoti ei tiivisty ja palokaasuja puhaltaa ohitse olettaen, että muut tekijät pidetään samoina. Jos ei vieläkään lyijyttyminen loppunut, saattaa seoksen pehmentäminen ylläri ylläri lopettaa sen. Silloin tiemmä muotin halkaisijan kasvattaminen voisi olla paikallaan.

Otaksun lukemani perusteella myös, että tämä todellakin perustuu jonkun käytännön kokemukseen jotta sen täälläkin ilkiää esittää vaikka toisen käden tietoa onkin.

[äRPee]

Juu, kun keskustelua kerran pyydettiin... Kerrotko vähän mihin suuntaan tätä itse olet hakemassa? Kimrööki-mainintasi muistan jo vanhastaan, se on hyvä vinkki myös varsinaisiin keitettyihin voiteisiin, koska epäonnistunut satsi paljastuu helpommin kerrostumisena tai muunlaisena epätasaisuutena rakenteessa. Itse käytin nyt sinistä kynttiläväriä, sykologiaa jos ei muuta. Itse tulin muuten siihen tulokseen että ulkona keitän jo pelkästään mehiläisvahan tuoksun takia, on se sen verran tunkeva haju.

Perinteistä juustonkuorta saa joiltakin askartelutukkureilta, sehän on yleisemmin tunnettu carnauba-vahana. Luullakseni. Sitä tulee myös Felix-lubeen, jos käyttäjälle on ns. bore-shine tärkeää. Felix-lube ei sitä tuhlaa, vaan perussatsiin tulee 5ml, eli teelusikallinen ja määrä on lukuisien käyttäjien pitkän kokemuksen mukaan varsin kriittinen siinä tavarassa. Itse ostin vartavasten pikkupalan punakuorta jo aikoja sitten; vahahan säilyy kyllä, kun nauttii sen juuston sieltä sisältä. Valitettava tosiasia on, että esimerkiksi Valio ei enää vahaa käytä, ehkä joku pikkujuustola käyttää? Viskimiehet voi kerätä sitä Maker's Mark-pullon sinetistä, heeeeeehheehheee...