Ei se pienuuttaan pelkää...

[nippon1]

Joillekkin koiran omistajille tuntuu olevan ratkiriemukasta, jos oma koira rähisee ja käy isompiensa päälle. Onkohan tuo nyt ihan viisasta, tai edes tervettä??

Viimeisin esimerkki mäyräkoirasta, joka näykkäs nuuskua korvaan. Onneksi ei käyny kuinkaan ja kohtuu säyseä tuo koirakin.

Laika vainaan kanssa jos olis ollu liikkeellä niin olis pian tullu selkkaus. Se oli muuten ihan mukava ja lepposa ihmisille ja muille koirille, mutta idiootti toleranssi koirien suhteen sillä oli aikatavalla nolla. Isän pystykorvaa se ei sietänyt hetkeäkään, se kun pääsi purasemaan vahtiessaan puruluuta silloin kun laikat oli vielä pentuja.
_________________
Rauhasa hissun kissun

[V_P_K]

Edesmennyt kk saksanseisojanarttu oli hengenvaarallinen pystykorville ja sitä pienemmille koirille, ei se kyllä taljaansa saanut isommiltakaan. Pentuna pääsi pystis sitä vähän kurittamaan. Myöhemmin osui yhteen pienemmän goottikoiran saksanmetsästysterrierin kanssa, se oli viimeinen pisara. Tietenkin maksumieheksi päätyi naapurin perhoskoira jota sitten tarjottimella kuskattiin lääkärille...
Vanhemmiten oli vähän vaikeapitoinen, edellälukevista syistä. Koira oli kyllä täysin hallittava, mutta ei sitä arvannut pihalle itsekseen jättää. Eräs kesä paikalle ilmestyi irrallaan oleva pystykorva -meno ja meteli oli melkoinen...

[Tikkamies]

Kyllä mulla oli ratkiriemukasta kun oltiin näyttelyssä ja isäukon harmaata oltiin menossa näyttään. Ukko lähti kaverinsa kanssa ilmottaan koiraa ja minä jäin odottelemaan sinne sivummalle koiran kanssa. Se oli sillon sellainen nelivuotias ja minä silloin pikkusen toisellakymmenellä. Siihen paukkas jostain tanskandoggi joka hinas omistajaansa perässään ja se uroskoira suoraan kiinni meiden narttuun. Menin siinä pikkusen paniikkiin ja se toinen koiran omistaja myös. Meijen koira veti siltä poninkokoiselta hurtalta ensin etujalat leviäksi ja sitten kampasi sen niskasta peräpäähän kolme kertaa hampaillaan. Ja poninkokoinen hukkasi tappelun halunsa täysin. Sillä taisi olla pikkusen vikaa päässä kun tuolla tavalla uros nartuun kiinni tulee.
Kyllä metsäkoiran pitää mielestäni pystyä puolustamaan itseään jos tarve vaatii. Se on kyllä joskus pikkukoiran hengelle halpaa jos ne ei tunnusta olevansa pienempiä. Serkkutytön villakoirakin olisi kerran mennyt kiinni mun kettua ajavaan suomenajokoiraan jolta oli tapahtuma hetkellä tapettu 50-60 supia ja ketut päälle. Serkku selitti innoissaan että eikö olekkin luonteikas koira vaikka pieni onkin. Se olisi ollut varmasti vainaa jos tuo mun koira oliusi ollut yksin pihalla. Ja taas uros nartun kimppuun. en tiedä sitten mistä tuo käytös johtuu
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[adi]

isällä oli aikoinaan saku,se oli niin seko että kävi hevosenkin päälle

[remari1]

jos uros koira rotuun katsomatta käy narttu koiran kimppuun ni sillon on päässä vikaa ja pahasti
nartut käy kyllä monestikki uroksen niskaan mutta se on aikasta normaalia...
yhellä reissulla päästin kaverin narttu sakun tekemään tuttavuutta oman uroksen kans ja narttu hyökkäs heti niskaan kiinni kossi vaan käänteli päätään ku toinen anto "huutia" ja oli ihan onnessaan

[nippon1]

[remari1]

suattasin ollaannii...
eikös ne sano et semmonen koira ku isäntäki

[Mlk]

Kaverin edesmennyt labukkanarttu taas vihasi jostain syystä seisojia yli kaiken. Ei ollu yks eikä kaks kertaa kun Posion reisulla saksanseisojaa pisti kuus nolla... hurja oli luonne! Muille ei ollu niin pahana kuin seisojille.

[remari1]

yks hyvä esimerkki on kaverilla ku niillä oli kolme seisojaa mutta nykyään kax ku vanhan herran joutuvat viemään piikille...mutta asiaan elikkä nokkimis järestys oli ok ku oli kaikki kolme vielä talossa mutta mutta kun vanha herra lähti ni toisiksi vanhin joka on aina ollu tooosi pehmeä,kiltti ja alistuvainen seisojaksi muuttukin omalla reviirillään kaiken niittaavaksi hurjaksi oli koira sitten minkä rotunen tahansa tahi narttu eli uros ikään katsomatta