Laminaattitukin öljyäminen

[Sämpy]

Nahkavärillä tämä on sävytetty. Katsotaan nyt, ei suoraan sanottuna millään kehtais ruveta sitä sävyttämään ja lakkaamaan. Senverran tuli tuon kans värkättyä, että se tuli selväksi, että pelkällä lakkauksella ei selviä vaan väri on niin pinnassa, että pakko se olisi sävyttää. Mutta jos tällä jatkossa intoutuu paljon ampumaan, niin silloin sitä tuppaa tukkiin öljyä, Forrestia sun muuta aina hivahtamaan ja jos se Tru-Oil ei ala pysymään, niin tietenkin se on pakko tehdä.

Jos yleisemmin vielä palataan asiaan, niin minusta lakkaus tms. on sellaisessa kiväärissä must, jolla saatetaan tehdä monen päivän metsästysreissuja. Olen puukonpäähän hionut ja öljynnyt niin tiiviin pinnan, ettei se ime vettä mutta tälläisia pintoja on sitten turha hakea öljytukkisista kivääreistä (ainakaan normaalihintaluokassa), koska sellaisen teko on työlästä ja lopputulos riippuu puun laadusta. Vesisateella sitten tälläiset tukit on aika alttiina kastumiselle ja sitä huoltahan ei juuri ole lakkatukissa. Kunnollinen lakkaus on myös käytännössä huoltovapaata ja hyvin kestävää eikä asehuollossa tapahtuneet pikku vuodot pilaa ulkonäköä.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Elan]

Puuveneiden suojaamiseen käytetty Owatrol sopii hyvin laminaattitukin kyllästämiseen. Sen kanssa ei tule noita muiden öljyjen paakkuntumisongelmia ja se kuivuu tasaisesti. Tukkia sivellään yhteen menoon useita kertoja päivän verran ja aina välillä annetaan vähän aikaa imeytyä. Uudet kerrokset vedetään kostean kerroksen päälle. Se on kasvisöljypohjainen, muistaakseni siinä soijaöljyä. Owatrolia löytyy kahta laatua, toinen on tarkoitettu kyllästykseen ja toinen pintakäsittelyyn, jolla tukille saa lakkamaisen pinnan. Kyllästin itse Laurosen tekemän tukin Owatrol D1 ja siitä tuli käteen mukavalta tuntuva mattapintainen ja erittäin hyvin kosteutta kestävä pinta. Pinnan voi vielä viimeistellä D2:lla, mutta jätin sen väliin, koska lopputulos oli D1:llä vastasi omia vaatimuksiani. D2:sta pitää aina käyttää D1:n kanssa tukkia ei voi käsitellä suoraan sillä.

[jarhemmi]

Tässä on tukki viimeisteltynä. Tein itse koivuvaneerista kädensuojuksen, että saisi saman sävyn kuin tukissa.

Pistin pari kerrosta lakkapetsiä ja vahauksen päälle.

Ei ihan sellainen kuin halusin, enkä tiedä näyttääkö alukuperäiseltä.

Jake

[jasse]

Eipä siinä ole mitään kummaa tuossa alkuperäisessä kysymyksessä johon monet tuntuivat naureskelevan. Etteikö muka tällaista aseen laminaattitukkia voi käsitellä öljyämällä. Höpö höpö! Kyse kuitenkin on normaalista puusta, mikä on viiluttu, ja liitetty tehokkailla liimoilla kerroksittain yhteen, mitkä liimat varmasti kestävät puun käsittelyyn tarkoitetut öljyt.
Niin, ja kysymys ei todellakaan ole samasta materiaalista kuin mistä laminaattilattia on tehty! Ei sinne päinkään!

Nuo ruskeat liimat joita käytetään laminoinnissa, esim Sakossani, ovat tosiaan todella kestäviä, samantyyppistä kuin mitä vesivanerissa, ja ei todellakaan haittaa onko päällä lakkaa, vahaa, tai sopivaa öljyä, kuten keitettyä pellavaöljyä, eli vernissaa. Ne ei varmasti säikähdä mitään puun pinnan käsittelyssä käytettävää öljyäkään. Voisin hyvin kuvitella värjääväni jonkun itsetehdyn laminaattitukin jollain petsillä, kuten Sakokin tekee uudessa mallissaan, ja sitten laittaa sen päälle myöhemmin lakkauksen sijaan esim. vahauksen. Toki tuo lakka on minusta kaunis laminaatissa, niin kauan kun pinta on ehjä, mutta niin ovat muutkin vaihtoehdot, jos, ja kun työ on kunnolla tehty.

Olen huomannut, että monet lakatessaan aseen tukkia uudestaan, saavat siitä ruman pinnan, jos eivät ole lakanneet ruiskulla, vaan töhertäneet pensselillä. Lakkaaminen vaatii todella taitoa, jos haluaa alkuperäisen näön pintaan. Se on tietysti mahdollista kun osaa. Tarkoituksena ainakin itsellä olisi saada samanlainen pinta, kuin mitä aseella tehtaalta tullessa, mikä on hyvin mahdollista, kun on tietoa, taitoa ja oikeat vehkeet. Muistelen vaan tässä aikaa, kun olin kolme vuotta opiskelemassa artesaani puusepäksi.

[FTR]

Eihän tuo "jarhemmin" 98k ihan alkuperäiseltä näytä, mutta on kyllä kaunis! Jos kivääreistä pidettäisiin Miss Maailma -kisat, olisi tuo varma voittaja. Oppikirjaesimerkki aseen ehostuksesta/kunnostuksesta alkuperää kunnioittaen.

Pitäisköhän omallekin tehdä jotain? Se kun on jo valmiiksi "pilattu" CIP-leimoilla, niin varmaan joutaisi tukillekin taas jotain tekemään. Viimeinen ehostus oli lakan poistaminen kynsilakanpoistoaineella (oli sunnuntai ja kiire) ja pellavaöljyä päälle. En noiden laminaattien päälle mitään ymmärrä (en edes tiedä mistä sen erottaa umpipuusta), enkä tiedä onko minulla sellainen, joten pistin öljyä niin paljon kuin tukki vaan jaksoi imeä. Muuten onnistui hyvin, mutta pariin kuukauteen ei sen kanssa kehdannut käydä radalla kuin yksin, kun tukki haisi niin per...eesti kukkasille

[Sämpy]

No niin. Nyt on päätetty, että jahka hirvenpyyntikausi loppuu, tukista lähtee Laurosen pintakäsittely ja tilalle pitäisi tehdä samannäköinen pinta joka kestää. Samalla todennäköisesti kevennetään tukkia kovertamalla sitä ontoksi. Tuon pintakäsittelyn poistamiseen en taida ohjeita tarvita kun se ihan tahattomasti tuntuu siitä lähtevän.

Mitä petsiä kannattaa käyttää, vesiliukoinen ei käy, koska se liukenee pois jos lakkaan tulee reikä? Entä mitä lakkaa käytän? Vai otanko suoraan sävytettyä lakkaa ja mitä lakka pitäisi olla? Tuo petsaus + lakkaus olisi mieluisampi vaihtoehto juuri siksi, että lakkauksen kuluminen tuntuisi olevan vähemmän ruma vaihtoehto. Entäs nuo kädensijat, niissäkin on jo maali mennyt puhki karkeimmista kohdista, mikä maali kävisi entisen päälle? Nyt siis haetaan sellaista käsittelyä joka todella kestää erällistä elämää parikytä vuotta ja näyttää hyvältä.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[jarhemmi]

Poistin lakan kun ei tuntunut kovettuvan. Pistin öljyt pintaan ja hikoilemaan saunaan vielä. Tukki oli ottanut lakasta kauniin värin pintaan. Nyt kädensuojus ei ole taaskaan saman värinen.

Tässä lopputulos:

[Sämpy]

Pitääpä itsekkin kertoa omasta käsittelyprojektista kun sain viime viikonloppuna sen (toivottavasti) finaaliin.

Tru-Oilit lähti asetonilla kivutta pois. Nahkavärin (petsaus) poistin hiomalla. Karhennettujen alueitten maali ei tuntunut oikeen mihinkään liukenevan, joten sen tyydyin putsaamaan ja maalaamaan kahteen kertaan päälle mustalla Sadolinilla. Petsauksen tein Vanha Pähkinä-värisellä Dicco-petsillä, jonka ohensin n. puoleen tinnerillä. Petsaukseen ei kannata sivellintä käyttää, koska väristä tulee epätasainen vaan rättiä joka kastellaan ja koko tukkia värjätään nopeasti kauttaaltaan ja hionta kannattaa suorittaa hyvin, sillä petsi korostaa naarmuja. Valitsin tinneriohenteisen petsin, jotta se ei liukene vaikka lakkaan tulisikin reikä. Lakkasin tukin ensin puoleksi ohennetulla kiiltävällä Unica Superilla, jolla olen aiemmin korjannut aseitten lakkauksia ja tiesin sen kaikkia asehuoltokemikaleja kestäväksi. Hion ja lakkasin monta kertaa uudelleen, mutta lakka oli tainnut päästä vanhenemaan, koska tuloksesta tuli aina epätasainen. Kunnollinen hiominenkaan ei onnistunut muutaman päivän kuivuneeseen lakkaan. Asia jäi silleen muutamaksi kuukaudeksi ja viikonloppuna otin homman taas työn alle ja nyt lakka oli täysin kovettunutta ja helppoa hioa tasaiseksi. Koska minulla ei ole ruiskuvehkeitä, turvauduin Mastonin alkyydi-spraylakkaan. Pinnasta tuli todella hyvännäköinen, mattapintainen ja sopivan pehmeä kolhuja ajatellen. Mikäli pinta vielä kestää, olen todella tyytyväinen, vain pari pientä kohtaa olisi aluslakasta voinut paremmin hioa. Mikäli spraylakka ei pysy, niin alla oleva Unica Super kyllä pysyy ja päälle vetäistään uudelleen spray, jossa on auton kuva tai joku muu lakka, mutta jokatapauksessa Birchwoodin Tru-Oileilla nakataan vesilintua.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[igorrock]

Tukkipuissa on sama ongelma kuin yleensä muussakin puutavarassa eli laatupuu maksaa ja sitä saa etsiä. Jos haluaa aseensa tukkiin viimeisenpäälle kunnollisen öljypinnan niin se on tehtävä kovalla työllä ja runsaalla hionnalla. Oikeaoppisessa pintakäsittelyssä tukin huokoinen pinta nimittäin tukitaan perusteellisella vesihiontakäsittelyllä jossa veden asemesta käytetään nesteenä tukkiöljyä. Öljy ja hiomapöly tukkivat puun huokoset ja saavat aikaan kunnon pohjan joka huolellisella ja oikealla öljyämisellä antaa erittäin hyvän jollei parhaan suojan puulle. Vai mistäköhän mahtaa johtua että käytännössä lähes kaikki kalleimmat aseet on puuosiltaan öljykäsiteltyjä?

Tokihan öljypintaine tukki vaatii säännöllistä huoltoa mutta niinhän ase muiltakin osin tekee.
Laminaattitukin pintakäsittelystä on muuten hyvä ohje tukkiaihioita tekevän ruotsalaisen Boberg:in kotisivuilla. Ei muuta kun GOOGLE käyttöön ja oppia ottamaan .

[Sämpy]

No tietenkin öljyämisessä omat hyvät puolensa, esim. kolhut ja naarmut ei näy kuten lakkatukissa. Toisaalta kauttaaltaan lakattu tukki ei sitten ime vettä kuten tekee hyvinkin öljytty tukki, koska kunnollinen pintakäsittely on öljytyssä todennäköisesti vain näkyvillä osilla. Nyt oli kuitenkin puhe laminaattitukeista ja sellaisen valinnut on jo tehnyt tietoisen valinnan tyylisuunnassaan eikä välttämättä ole innostunut kihnuttamaan siihen päivätolkulla puuöljyjä. Se joka ampuu kiväärillään paljon ja käyttää usein muitakin kemikaaleja kuin aseöljyä, osaa arvostaa sitä ettei pintakäsittelyä tarvitse liikaa varoa ja tiheään korjata. Siksi varmaan synteettiset tukit ovat tulleet yhä suositummaksi.

Olen muissa puutöissä käyttänyt öljyämistä ja kovalla työllä saa kyllä näyttävän ja säänkestävän pinnan. Ainoa mihin aseessa voisi sellaista harkita on haulikko. Ja silloinkin nimenomaan öljypintana, ei öljyllä tehtynä lakkamaisena pintana, josta minulla on huonoja kokemuksia. Esim. sukulaismiehen 686 Beretta, jossa on lakatunnäköinen Tru-Oil-pinta, meni aivan törttöisen näköiseksi jo eka syksynä. Samahan mulla oli tässä Laurostukkisessa kiväärissä, josta syystä se saikin lakan pinnalleen.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"