P*****EEN KARKURI!!

[trainee]

Rakas cairnterrierihaukkuni häipyi tänään rusakon perään metsässä. Rakki (kyllä, siksi sitä toistaiseksi kutsun) oli teillä tietymättömillä vartin verran, kunnes se näkyi vilauksittain kuono maata viistäen. Haju oli ilmeisesti kova, sillä mikään mitä minä tai avokkini sanoimme tai teimme, ei toiminut.
Koira tuli välillä muutaman metrin päähän ja häipyi taas syvemmälle metsään.

Tunti siinä meni kun tuttu koirineen sattui paikalle. Tällä koiralla sitten talsimme muutaman kierroksen metsässä, kunnes oma koiramme tuli moikkaamaan kaveriaan. Niskasta sain kiinni ja nyt olemme taas onnellisesti kotona.
Terrieri on terrieri, mutta olemme opettanut sille vapautta pennusta pitäen. Se on saanut pari kertaa viikossa juosta itseään väsyksiin, eikä luoksetulemisessa ole ollut ongelmia.
Pari kuukautta sitten koira erehtyi rusakon perään, mutta viiden minuutin kuluttua tuli itse luokse.

Syytän itseäni siitä että koiran ollessa pentu juoksin sen kanssa rusakoiden perässä. Ei siis ole epäselvää, miksi koira jänön perään häipyi.

Neuvoja sen sijaan kaipaan siihen miten koiraan tulisi suhtautua sen palatessa takaisin. Sitä tulee toki kehua luoksetulosta, mutta mahtaako olla väärin olla huomioimatta koiraa tuollaisen tempun jälkeen?

Meillä vietetään tänä iltana mykkäkoulua ja koira on ihmeissään. Ei katseita, ei huomiota, ei mitään. Teenkö aivan päin hittoa?

[Pasil]

Älä ainakaan rankaise kun se tulee luokse, kutsuit tahi et.

[jarih]

Perustottelevaisuutta kannattaa harjoittaa, ihan peruskomentoja, luoksetuloa, istumista, maahan menoa jne. alkeista vaativampaan ehdottomuuteen. Laumanjohtaja määrää miten toimitaan, mutta jos johtajuudes ei ole ehdotonta, niin harjoittelua tarvitaan. Aiheeseen liittyvää koirakirjallisuutta on hyvin saatavilla, vaikka kirjastoista.

Kyllä, luoksetulosta ei saa rangaista ikinä, vaikka kuinka oma pää käittäisikin.

Koira yhdistää asioita välittömiin tapahtuminiin, niin torujen kuin kehujenkin osalta. Mykkäkoulun pitoa koira ei yhdistä jäniksen ajoon.
_________________

[9.3x622]

Tuota kutsumista pitää harjoitella silloin, kun onnistuminen on varmaa, eli tilanne on hallinnassa. Jos koira on pitempään poissa, niin älä ainakaan juokse ympäriinsä koiran perässä ja kutsu, koska koira pitää kutsuasi vain yhteydenpitona ja ei opi tottelemaan. Lisäksi siitä jää koiralle käsitys, että sen ei tarvitse edes totella. Luoksetuloa harjoitellaan ihan kaikessa rauhassa niin, että koiralla ei ole mitään muuta mielenkiintoista tekemistä. Palkinnot on tietenkin asiaan kuuluvia. Koira on saatava ehdollistumaan sille kutsuäänelle, jota käyttää. Olipa koiralla mitä tahansa mielenkiintoista menossa, niin kutsun on oltava kuin käsky, että nyt isännän luokse. Harjoittelemaan vaan, kyllä se siitä suttaantuu. Tuo mykkäkoulu ei taida auttaa, kun se koira ei tiedä/ymmärrä, mistä on nyt kysymys. Oma koira tulee muutamalla torven puhalluksella pois, mutta sitä en tiedä vielä, saanko sen ajosta kesken pois ja enkä ole vielä kokeillutkaan. Nuo ajot kun ei ole vielä kovin pitkiä, mutta nekin on paranemaan päin . Kutsu koira luoksesi silloin, kun annat ruokaa, lähdet ulos, eli kun teet kaikkea mukavaa sen kanssa.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.