Ase&Esittely: Erämiehen keittimet ja (kuiva)muonat

[Lahtinen]

Ase&Esittely: Erämiehen keittimet ja (kuiva)muonat


Ase&Esittely on nyt ulottanut lonkeronsa myös tälle foorumin osiolle. Kokonaiselämyksellinen testiryhmämme on keskittynyt tällä kertaa kokkailukalustoon ja erilaisiin sitä sivuaviin eränkäyntiliitännäisiin ratkaisuihin.

Asiaa lähdettiin pohtimaan historian taustoja vasten. Aikaisemminhan eränkäynti on ollut nimenomaan leivän jatkeen hankkimista. Nykypäivänä eränkäynti on taas hyvin pitkälle elämäntapa, jossa myös aineettomat arvot korostuvat hyvin voimakkaasti.

Yksi eränkäynnin häviävää kansanperinnettä oleva osa-alue on ruoan laitto eräretkellä. Tällä osa-alueella on tullut ”takapakkia” oikeastaan huomaamatta vuosien varrella.

Tätä osa-aluetta lähdettiin selvittelemään ja pohtimaan, pystyykö teknologia tarjoamaan jonkinlaista uutta stimulaatiota tälle rintamalle.


Eräretken kokonaiselämyksellisyyden takaava puhdasoppisin toimintamalli: Saatu saalis kokataan ja syödään jo reissun aikana maastossa ”hengenpitimiksi”, jotta kehon proteiinitasapaino saadaan pysymään edes jonkinlaisella tolalla.

[Lahtinen]

Metsästäjätutkinnon puutteet

Nykyinen metsästäjätutkinto on hyvin puutteellinen ja painottuu epäolennaisiin asioihin ja nippelitietoon. Tutkinnon suorittaminen ei kouluta tuoreita jahtihenkilöitä tehokkaiksi saalistajiksi, kuten odottaa sopisi.

Tutkimusten valossa osa jahtimiehistä on niin degeneroituneita, että saalis jää lähes olemattomaksi maastoverkoista, supermagnumhaulikoista, roposorsista, tuhannen euron kiikareista, maxicamoista ja trillingeistä huolimatta.


Jos tunnistat kuuluvasi yllämainittuun joukkoon, niin A&E suosittelee oman turvallisuutesi takia sinullekin seuraavaa toimintamallia: Älä vedä itseäsi jahtireissulla piippuun ja energiatasojasi miinukselle saaliin perässä kulkiessasi. Kannattaa suosisti jäädä auton lähelle poimimaan marjoja ja sieniä, niin selviydyt varmasti takaisin sivistyksen pariin.


Asiaan perehtynyt alan harrastaja löytää ravintoa jahtiaikaan myös karuilta ulkoluodoilta. Nämä oranssit, aavistuksen koskenkorvalta maistuvat, marjat sisältävät runsaasti vitamiineja ja hivenaineita.


Voidaankin hyvällä syyllä kysyä, mikä on koulutusorganisaation vastuu? Kuka vastaa siitä, jos metsämies hyytyy proteiinien ja hiilarien puutteeseen jahtireissullaan. Kyllä metsästäjäntutkinnossakin pitäisi olla jonkinlainen ”saalistakuu”!

[Lahtinen]

Tulilla



Tulistelu on perinteistä suomalaista eränkäyntiä. Tulilla pystyi entisaikaan laittamaan ruokaa ja kuivattelemaan kamppeet. Samalla se toi majoitteen ympäristöön sen verran valoa, että ”iltatoimet” onnistuivat. Nykypäivänä eräasusteet ovat niin kalliita ja kipinöille herkkiä, ettei tulien kanssa juurikaan valistunut erämies enää pelaa. Ja ei tuohon juuri ole tarvettakaan, sillä hengittävä kalvo pitää varusteet kuivina kovemmassakin kelissä.

Nykypäivänä myös monessa metsästysmaanvuokrasopimuksessa lukee, että tulien teko vuokratulla alueella ehdottomasti kielletty. Ja itse asiassa moni seura suositteleekin vuokraajilleen tätä käytäntöä. Syynä on lähinnä se, että moni uusi hakija on jäsenhakemuksessaan ilmituonut kiinnostuksensa riistanhoitoon, talkoisiin ja muihin seuralle tärkeisiin aktiviteetteihin. Hyvin nopeasti valinnan jälkeen uusi jäsen on kuitenkin saattanut paljastua ”jänismieheksi”. Laiskanpulskeat jänismiehet tukkivat autoillaan tiet, liikkuvat aseistautuneena jalkaisin ainoastaa teitä ja pelottelevat mökkiläisiä+muita kulkijoita, puhumattakaan siitä, että heidän koiransa ajavat sorkkaeläimet pois seuran alueelta.

Yleensä jänismiehiä tapaa tulistelemassa tien varressa. Jos maanvuokraussopimuksessa on tulistelun kieltävä pykälä, jänismiehet saa helposti savustettua ulos seurasta:

- Maanomistaja vetää maansa seuralta vuokrasopimuksen ehtojen rikkomisen johdosta.

- Öykkärimäiset jänismiehet erotetaan seurasta seuranvastaisen toiminna johdosta.

- Maanomistaja katsoo seuran ryhtyneen riittävän järeisiin toimenpiteisiin ongelman toistumisen ehkäisemiseksi ja uusii vuokrasopimuksen.

Ja kaikki ovat tyytyväisiä.

[Lahtinen]

Makkara, erämiehen mäkdonalds

Tulistelu kuuluu suomalaiseen eräperinteeseen.


Tulilla (huomaa "noviisiluokan" makkaratikku, kun ollaan vierailla mailla). Nykypäivän ”suoritusyhteiskunnassa” erästelykin on monesti mennyt jonkinlaiseksi suorittamiseksi. Lyhyellä eräretkellä on työviikosta välillä vaikea irroittautua. Tulistelu tuo jahtipäivään arkiviikosta ”irroittavan tauon”.

Vuosien varrella ole tavallaan tuudittanut itseni kuvittelemaan, että perinteinen tulistelu makkaranpaistoineen olisi jotenkin ”erähenkistä ruuanlaittoa”. Asiaa pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että makkaran käristäminen tulilla on eräänlaista erämaan pikaruokakulttuuria. Tokihan RudolfHess-burgerissakin maha täyttyy, mutta aika kapean kuvan se ruokkarintamasta antaa.


Makkaranpaisto on mukaansatempaava erämaan eineslinja, johon itse juutuin huomaamatta. Eipä siinä mitään pahaa, mutta omalla kohdalla se on helppoudellaan aika pahasti vienyt mielenkiintoa muilta vaihtoehdoilta.

[Lahtinen]

Kenttäruokailun kolme päätrendiä

Kenttäoloissa tapahtuvaan ruokailuun liittyy omalla kohdalla kolme erilaista toimintamallia:

- Kotona valmistellut eväät (+termospullon sisältö), jotka tempaistaan kitusiin sopivassa tilanteessa.

- Nuotiolla ruokailu ja makkaran paistaminen.

- Erilaiset retkeilykäyttöön suunnitellut keittimet ja niiden hyödyntäminen.


Eväslinja vaatii lähtöpaikassa ennakkovalmisteluja ja retken pidentyessä saattaa osoittautua toimimattomaksi malliksi. Nuotiolla keittely on tuo perinteisin tapa, joka ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa ole välttämättä se optimaalisin konsti.

Retkikeittimiä on nykypäivänä monenlaisia ja niihin suunniteltuja aterioita löytyy moneen lähtöön. Tämä oli se rintama, joka aikoinaan alkoi itseäni kiinnostamaan. Selvittelyn alla on sen tarjoamat mahdollisuudet ja soveltuvuus eräretketken kalustoksi.


Ruokatauko luodolla (hifimies vasemmalla).
Normaali ihminen on tehnyt kaikessa rauhassa aamulla eväät ja täyttänyt termospullon. Eväät on nakattu reppuun ja ruokatauko alkaa välittömästi repunnyörien avauduttua.

Hifimies on aamulla nostellut hikipäissä kaaveita veneeseen, täyttänyt supermagnumhaulikkonsa makasiinia ja pohtinut minkä kaikkien eläinlajien pillejä pitää kalkkunanmetsästysliivien taskuun pakata. Naamioverkkojen selvittelyssä on vierähtänyt melkoinen tovi, samoin kuin hifistelyrepun oikeaoppisessa pakkaamisessa ja hihnojen säädössä. Selvää on, ettei tuossa ole enää aikaa jäänyt eväiden tekoon. Normaalin ihmisen lopetellessa ruokataukoaan, hifistelijäkin on saanut jo leviteltyä keitinvehkeensä kalliolle. Hifimiehen jahtiruokailukokemuksesta on muodostumassa huomattavasti kokonaiselämyksellisempi!

[Lahtinen]

Trangia, tegnoloogiaa lahden takaa

Trangia on tuttu kapistus useammalle jahtimiehistä, joten keitinkokemusta löytyy lähes kaikilta. Se on kelvannut niin Suomen armeijalle kuin lukuisille retkeilijöille vuosikymmnenten ajan. Trangia on noita perinteisiä ”pomminkestäviä” kestokulutushyödykkeitä, jonka ”disaini” on kestänyt ajan hammasta todella hyvin.

Perinteisimmillään noita on käytetty spriipolttimella ja ”nautiskeltu” silloin tällöin Marinolin aromista keitoksissa. Nykypäivänä aika moni Trangia on saanut uuden elämän ja sisuksiinsa kaasupolttimen, jonkinmoisena Pimp My Keitin-tuunauksena.


Trangian kanssa pelailu on mukaansatempaavaa puuhaa. ”Hopeinen torni” hakkaa sympaattisuudessaan kämpän särmikkäät kaasukeittimet ja ”koukuttaa” helposti käyttäjänsä.


Nykypäivän erämiehen matkassa Trangia alkaa kuitenkin helposti tuntumaan ”ryhmäkeittimeltä”; Koko on melkoisen suuri ja painoa reppuun kertyy runsaasti. Omasta mielestäni Trangia on pikemminkin rinkka- kuin reppukaliiberia.

Tämä sai pohtimaan, olisiko joitain muita vaihtoehtoja olemassa.

[Rastinsahi]

"Pukki täällä... niin niin, joulupukki. Siitä keittimestä... niin, niin laitoin sulle mailia siitä että onko se nyt tämmöinen mitä meinasit? Kun olet niin kiltti ollut tälle syksyä ja säästänyt mettälintujen henkiä kosolti, niin ajattelin että... niin no kato se viesti. Just, siitä se selviää. Pistä replyä jos huomauttamista. Muuten oletan, että homma on ok! Hempassa kaljalla? Joo, kävästään vaan kun keretään, pikkasen pukkaa nyt kiirettä jo... Joo, nähellään!

Pukin pistämän mailin liitetiedosto:


_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[Lahtinen]

Itsekin olen Jetboilia joskus käpistellyt yhtenä vaihtoehtona, mutta jostain syystä itse en ihan täysin lämmennyt. Käsittääkseni laite on ”aika hyvässä maineessa” ja hintaluokaltaan noin 80e hujakoilla.

Jetboilin suurin etu taitaa olla hyötysuhde, joka on käsittääkseni oleellisesti ”normaaleja kaasukeittimiä” parempi.

Lisäksi piezosytytin on myös plussaa.

Painoa setillä taitaa olla reilut 400 grammaa.

[Kuusanka]

Trangia toimii myös tukevana amfibio-versiona vetten päällä. Kahvivesi kiehuu eikä hyttysistä ole haittaa.

[Lahtinen]

Erämiehen kuivaruokavaihtoehdot

Kuivaruuat harvoin ovat mitään gurmeeta ja joku voikin kysyä, miten joku keittimellä kuivamuonan keittely liittyy eränkäyntihommaan ja riistaruokiin. Itse näen asian siten, että kuivamuonien käyttö tarjoaa muutaman edun:

- Kuivamuonat mahdollistavat ”aamupalasta ja eväistä luopumisen” ja siirtävät kokkailua maastoon.

- Keittimen, ja maastossa tapahtuvan ruuanlaiton hyödyntäminen ylipäätään,valmentaa mahdollista riistan maastokokkailua silmälläpitäen.



Aamupalavaihtoehdoiksi löytyy erilaisia ”lisää vain kiehuva vesi-tyyppisiä” ratkaisuja.


Kuivamuonat voivat toimia makkaran korvikkeena tai ”back up” ateriana. Säilyvyys repun sivutaskussa on huomattavasti parempi mitä tuoreruualla.


Kuivamuonia on makuina todella montaa erilaista, kun pussin kylkiä lukee. Osassa tuntuu olevan makunystyröillä mitattuna silti todella vähäisiä eroja ja oikeasti maistuvien kuivamuonien löytäminen voi olla työn takana.

Itse olen kaverilta kopioinut ”lisää vain kiehuva vesi-muonat”. Kyseinen värkki oli kyllä tavattoman mautonta:


Tämäntyyppisissä ruuissa on melkoisena etuna helppous: Keitä vesi, lisää se pussiin, odottele, lusikoi teelmys suuhun. Ei tule liiemmin tiskiä, ja pussin pohjakin on pokattu siten, että sitä pystyy pitämään sormien kärähtämättä kädessä syömisvaiheessa.

Kuivamuonien etuna on sekin, että niissä on monesti aika pitkät parasta_ennen-päiväykset. Pussit toimivat mökillä tai kotonakin jonkinlaisena varmuusvarastona.


Kysymys: Onko joku löytänyt kuivamuonista muita paremmanmakuisia ja tömäköitä vaihtoehtoja?

Omasta mielestäni kuivamuonankin perusvaatimuksena on se, että sen pitää maistua OK:lta, että niitä viitsii kokkailla.

[Over&Under]

Intissä tarjottiin loppuaikoina kokeiltavaksi "uuden sukupolven" sissimuonaa. Olivat tyhjiöpakattuja ikään kuin minigrip pusseja, jotka avattiin, lisättiin kuuma vesi, suljettiin ja ravisteltiin ei sekoitettu.. Annettiin hautua muutama minuutti ja syötiin suoraan pussista luhikoimalla. Aikaa säästyi eikä astioitakaan jäänyt putsattavaksi.
Pakko myöntää, että olivat hyvin maistuvia ja vetivät ehkä jopa vertoja meikäläisen kokkauksille. Oli riistapataa, kanapataa ja kaikki nämä perusvaihtoehdot. En muista mitä brändejä pussin kyljessä oli, mutta jos noita jostain löytyisi siviilimarkkinoille niin itse en takuulla muuta kuivamuonaa ilmakuivatun hirvenlihan lisäksi söisi.

Luulisi, ettei nuo mitään "salaisen kenttäkeittiön" tuotoksia ole vaan vastaavia löytyisi jostain hyvin varustelluista liikkeistäkin/netistä?
_________________
jepjep...

[Lapinleuku]

Nuo lisää vain vesi sissimuonat ja Lahtisen kuvissa esiintyvät Reuterin pussit ovat kyllä käteviä. Kiehautat pannussa vedet, pistät pussin hautumaan ja samalla höystät kahvit. Parin minuutin päästä ruoka sekä kahvit käkättimeen ja matka jatkuu. Ovat vain aika perkuleen kalliita nuo muonat. Mikäänhän ei kuitenkaan hakkaa savu- tai kuivalihaa matkaeväänä.

Jetboil on kätevä kampe, mutta kovalla pakkasella on keittotehossa toivomisen varaa. Sama ongelma kuin trangian omassa kaasupolttimessa. Tuo on kuiten noista retkikeittimistä ehkä se paras vaihtoehto yksinäisen miehen syksyisille eräretkille.

Jos saatte joskus käsiinne intin perinteistä kinkkupastaa banaanilla niin suosittelen kokeilemaan. Siinä on kaikki mitä pikkuinen sissi tarvitsee metsässä liikkuakseen ja maku on kyllä sen mukainen.
_________________
www.tajukankaan.com

[Lahtinen]

Itse pistin kanssa merkille nuo “Lisää Vain Kiehuva Vesi”-pussit kaverin kanssa lapinreissulla.

Kaveri keitteli pannulla vedet, pisti pussiin pöhisemään ja lopusta vedestä tekaisi teet. Ruokailun jälkeen kupin ja luskikan huuhtaisu ja kilkkeet kasaan.

Itse turasin perinteisen retkimuonan kanssa ja ruokailun jälkeen rassasin pohjaanpalanutta kattilaa puronvarressa...

Tästä syystä pistin tilaten erimoisia LVKV-pusseja, josko noista löytyisi joku asiallisen makuinen.

Nuo ovat paikassaan kyllä tosi nopeita, vaivattomia ja mahdollistavat ”keittokaluston keventämistä” aika mukavasti.

[Lapinleuku]

Reuterin pusseista on hyviäkin makuja. Lihariisipata, metsästäjänpata ja Unkarinpata ainakin. Pasta bolognese ja juustopasta olivat mielestäni karmaisevia. Jauheesta tehtailtavat pihvit ovat myös ok, mutta niiden tekemiseen tuhraantuu aikaa ja paistinpannun joutuu likaamaan. Muusi onneksi hautuu pussissa tässäkin annoksessa pussissa.

Itse olen syönyt noita töissä sekä pidemmillä reissuilla yksin kulkiessani. Kantamukset kyllä kevenee kummasti ja on noissa ihan energiaakin.
_________________
www.tajukankaan.com

[Janme]

Uuh. Nostalginen kinkkupasta banaanilla. Sillä kyllä jakso Ivalon mettissä tallustella.

Mutta asiaan; kyllähän trangia on ihan pätevä kampe nykysinki. Ei ollu kauan sitte Retkilehessä testi nuista ja kyllä triangeli sielläki vielä hyväksi havaittiin. Nuita trangioitahan saa yhen hengen versionaki. Ei suinkaan mikään menneisyyden jäänne siis vieläkään.

Ongelmat nuissa kaasukeittimissä on nuo tunnetut pakkanen ja saatavuus varsinki ulkomailla. Nämähän on tietty helposti paikattavasti yksinkertasesti sillä, että ostaa omnifuelin polttimon, jossa voi polttoaineena käyttää sekä kaasua, bensaa että diisseliäki hätätapauksessa. Hinta saattaa vähän pistellä, ku 150€ joutuu köyhtymään pelkästä polttimesta ja polttoainepullosta. Ehdoton hankinta itellä seuraavalle ulkomaanreissulle. Ei ole nimittäin mieltä ylentävää jännittää ja kiertää kauppoja kaasupottuja ettien.

Ruoista; Nuo blåblandit jne menee kyllä, mutta ei niitä huvikseen syö. Jollain vaelluksella tai kalareissuilla pitkine kävelyineen/hiihtelyineen varmasti hyviksiä, mutta normi mettäreissuille en viitti ottaa mukaan. Ennemmin kannan kunnon ruokaa mukana, jos päivän eväkset tarttee olla vain mukana.

Jos joku väittää keksineensä tosi hyvälle maistuvan kuivamuonan (kinkkupasta banaanilla lisäksi) niin tieto jakoon!