Linnun "räjähtäminen" kiväärillä ammuttaessa

[Museoase]

60-luvulta lähtien olen pudottanut lintuja kolmella eri kiväärillä.
Aluksi 7 millisellä sitten 5,7:lla ja nykyisin 6 millisellä.
Ainoat risalinnut olen saanut silloin kun olen ampunut lintua selkäpuolelta
tai latvaoksien läpi. Selkään osuessa luoti hajoittaa selkäluut jotka
levitessään rikkovat myös lihat. Latvaoksien läpi ammuttaessa saattaa
oksa aiheuttaa luodin pienen kääntymisen jolloin jälki on myös pahaa.

Kaulan tyveen ampuminen on mahdollista alle 120 metrin matkoilta mutta
kauemmaksi enemmän riskipeliä. Kun teeri on 150-250 metrissä niin kyllä
silloin on mielestäni yritettävä keskilintuun.
Nythän joku tietysti kommentoi että miksi ampua niin kauaksi.
Keski-ja pohjois-Suomessa vaan on niin suuria rämeitä että lähemmäksi
ei aina pääse, ei sitten miltään puolelta.

[Anttiman]

Luoti pyrkii kääntymään aina kun se etenee ilmaa huomattavasti tiheämmässä elementissä (materiaalissa?). Piipun rihlojen ansiosta aikaansaatu pyörimisliike pitää luodin vakaana sen lentäessä ilmassa. Tämä kiertoliike ei kuitenkaan enää riitä kun luodin lentovastus kasvaa lisää. Koska luodin tasapainopiste on yleensä takana (teräväkärlinen ja pitkä luoti esim. 223 rem), se pyrkii kääntymään siten, että luoti lentäisi painavampi pää edellä. Poikittain kääntyneeseen luotiin kohdistuu niin kovat voimat, ettei sen rakenne sitä kestä ja luoti hajoaa palasiksi.