kirveen varren teko

[jylhä]

kamala myöntää itselleen kadottaneensa moisen maalaisen perustaidon! nyt olisi tarve muutamalle vanhan kirveen varrelle, joten rautakaupan varret ei käy. mistä puusta moisia on tehty? olisikohan missään vanhassa kansakoulun oppikirjassa tai muualla ohjeita moisen tekoon vai pitääkö alkaa vuoleen susia ja yrittää opetella kantapään kautta?
_________________
Elämä on pirun raskas juttu, toisinaan.

[Wampyyri]

koivusta tekevät, kestäviä jos tahot
muotoja en ny selittele(kun en osaa) ja sitten vaa susia teet ja varot ettet jalan halkaisu kykyä testaa tahi kallon kestävyyttä
_________________
joo, ny se loppu.

[igorrock]

Joudut etsimään malliksi jostain vanhan käsintehdyn varren. Hanki aihioksi noin 12-13 cm halkaisijaltaan oleva, hieman luonnonväärä koivunrunko. Pituus n. 10 cm pitempi kuin valmis varsi. Poista kuoresta vastakkaisilta sivuilta n. 4 cm levyinen, koko aihion mittainen lastu siten että puun pinta tulee näkyviin. Jätä aihio kuivamaan n. vuodeksi johonkin varjoisaan ja sateelta suojaiseen paikkaan, jossa on hyvä ilmanvaihto. Tällä tavoin saat itsellesi kunnon "tarvispuun" josta sitten myöhemmin voit varren veistää.

[Vieras]

Muista myös jättää aihion molempiin päihin ehjä tuohi, niin teelmä ei halkea päistään kuivuessaaan.

[igorrock]

Joo, jätä tuohi päihin (n. 10 cm) ja vaikka lakalla vielä suojaa ns. katkaisupinnat niin eipä halkea.

[santeri]

Olen tehnyt kirvesvarsia myös paksuhkosta koivulankusta, tuppeensahatusta näkee parhaiten pinnanmuotojen yhteneväisyyden kirvesvarren linjoihin, älä tee sydänpuusta. Lankkuun on myös helppo lyijykynällä piirrellä karkea muoto ja sahata vannesahalla, sitten vain puukkoa ja hiomapaperia.

[Sämpy]

Niin ja teräähän ei sitten kiinnitetä millään liimoilla tai massoilla vaan kiilataan. Eli sahaat teräpuolesta vartta keskeltä halki, mallaat terää paikoilleen, vuolet ohuen, tosi teräväkärkisen kiilan, tökkäät paikoilleen ja alat kopistelemaan varren nakkaa niin, että terä alkaa painua paikoilleen. Lopuksi kopistelet kiilan tiukasti paikoilleen ja katkaset liiat pois.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Kuras]

Taata käytti varren muotoiluun kuorima(vuolu)rautaa ja kavahöylää. Loppusilaus siklattiin suoralla lasipalan reunalla. Kiilan sivuilla oli pienet urat estämässä irtoamista. Terää pakotettiin syvemmälle varteen koputtelemalla puuvasaralla vartta käyttäjänpuoleiseen päähän.

[maku013]

Moi!

Harjoitteluun voi käyttää ihan vaikka vähäoksaista kuusi-lankkua. Eli veistämisen, muotoilun ja kiinnityksen opetteluun.

Itseasiassa kestää aikas pitkälle tuokin käyttöä. Ei ole yhtä hyvä kuin koivu, mutta harjoitteluvaiheessa ei ketuta niinpaljon kun on "huokeempi" materiaali siinävaiheessa kun tulee se "varsilyönti" tai virheveistos. Nuo varsilyönnit katkasee koivu- ja hikkorivarrenkin yhtä helposti kuin närevarren.

Si noista _oikeista_ materiaaleista; koivuhalko mainittiinkin, sellainen luonnonväärä. Lisäksi voi harkita _omasta_metästä_ otettavaksi noita koivun juuri-kaaria (vai miksi niitä sanotaan). Joskus niissä on oikein komioita kaaria, kuin valmiiksi kirveeseen aateltuja.

Muotoilusta; itse tykkään kovin "lohenpyrstö-pistooliperästä", se vain ei onnistu suorasta puusta vaan vaatii sen luonnonkäyrän aihion. Työstössä mainitut kavahöylä ja terävä puukko. Terävä puukko toimii tarvittaessa si siklinäkin.

Terän kiinnitys selostettiinkin jo aiemmin.
_________________
"Olisin mielummin pettynyt pessimisti kuin kuollut optimisti"
--maku013--

[jylhä]

kiitos yllävästä aktiivisuudesta! koivujen kuivumista odotellessa tekasin yhden varren kuusilankusta. oksan kohtia oli turhan paljon ja aikaa sai kulumaan tuntitolkulla, mutta yllättävän hyvä varsi tuli! aloittelijan tuuria , seuraava menee takuulla sudeks. mun kirveet on työpäivänsä päättäneet, koriste esineinä jatkavat uraansa, mutta varsi se on silti oltava! keräileekös muut vanhoja bilnääsin ja kellokosken kirveitä?
_________________
Elämä on pirun raskas juttu, toisinaan.

[hemuli]

Heipä hei kaikki !!!

Eräs vanha, nyt jo edesmannyt, maalaismies suositteli kirveenvarsien tekoa pihlajasta.
Perusteluna oli se, että koivuvarressa syyt helposti menevät vinottain (varsin loivasti) varren poikki siten että varsi saattaa katketa niiden myötäisesti. Pihlaja on yleinsä luonnonväärä, niin syyt kuulemma "osuvat" varren muodon mukaan paremmin ja varsi kyllä saataa halkeilla, mutta ei katkea. Onhan pihlaja toki helpompaa työstääkin.
No, koivua olen minäkin kuitenkin aina käyttänyt mutta ensitalvena kaatuu mökillä pihlajia ja jos niissä sopivaa kohtaa on niin kokeilen että kestääkö pihlaja.
Tämä sama herra oli muuten aseseppänä sodan aikana ja näytteli joskus aikas mielenkiintoisia konstruktioita tuolta ajalta.