Kiväärin paino

[igorrock]

Sain lopulta pitkäaikaisen kivääriprojektini sen verran kokoon että pääsin punnitsemaan sen. Kiikarin ja jalkojen kera aseen kokonaispainoksi näyttää muodostuvan, vanhalla talousvaa'alla punnittuna, karvan päälle 4 kg.

Koska aseen kaliiberi (ja siten myös odotusarvoisesti rekyyli) on kohtuullisen järeä, niin tuumailen tässä onko tuota painoa jo tarpeeksi vai pitäisikö vielä lisätä perään ja etutukkiin sen verran lyijyä että kokonaispaino saataisiin nousemaan tuonne 4,5 kg tuntumaan.

Mitä mieltä olette, armaat asianharrastaja-kollegat ?

[Sarvikuono]

Nöyrä mielipiteeni on, että koska olet sellainen ikuinen rakentelija, taidat laittaa sen jokatapauksessa työn alle jossain vaiheessa, niin sama sitten aloittaa samantein
_________________
Video meliora proboque deteriora sequor.

[JoneK]

Ihan mielenkiinnosta, mikä kaliiperi on kyseessä?

[igorrock]

Niin, nythän se olisi tehtävä koska asetta ei vielä ole kiikarin kera tarkkuutettu.

Sen verran on pakko kommentoida että aseitten rakentelu ei ole meikäläiselle mikään itseisarvo vaan kyse on lähinnä siitä että kertaluonteiset käteisvarat harvoin suoraan riittävät sellaisen aseen ostoon jota mieli halajaa.

Tämän yksilön ostin ruotsista oikeastaan lähes pelkästään kaliiberin (9,3x64) ja hinnan vuoksi. Aseen hinta oli muistaakseni kokonaista 3500 SEK ja kun kaliiberi oli haluttu ja tukki kuvista päätellen erittäin mukavan näköistä puuta sekä aseen yleinen kunto myyjän kommenttien perusteella OK, oli hankintapäätös melkoisen helppo ja nopea.

Rakennusprojektista sen verran että se ei ole ollut mitenkään suuritöinen eli vaihdettu on vain etutähtäin, makasiini ja laukaisukoneisto. Tukkia on muotoiltu uudelleen ja samoin lukonkehystä mutta siinä onkin sitten kaikki. Eli ei mikään isotöinen projekti.

[JoneK]

[ent.ap]

No jos asetta ei ole tarvetta kuljettaa kymmeniä kilometrejä päivittäin, niin aseessa ei varmaankaan haittaa ole lisäpainosta?

Jos asetta kuljetetaan vain passiin ja takasin, niin ehottomasti lisämassasta on vain hyötyä?

Tietysti tasapaino on hyvä pitää mielusena, kuten Igorri jo titysti tietääki.

Kuva olis poikaa...kuten muiltakin aseprojekteja tehneille. Ase ennen ja jälkeen, kuvat olis mielenkiintosia.
_________________
Jokanen eletty päivä, on lähenpänä kuolemaa.

[ioni]

Rajallisen kokemukseni innoittamana olen raskaamman aseen kannattaja. Itse olen sen verran surkea pystyampuja, että tasa- tai jopa takapainoisella aseella en osu edes ladon seinään - ladon sisältä... Paksupiippuisella aseella jossa painopiste on hieman etukäden takapuolella tulee aivan toista tulosta.

Onhan tuo yli neljän kilon kokonaispaino jo jonkunlainen rekyylinpoistaja, mutta eikö silti olisi mukava olla lähempänä viittä? Ei tuu pää kipiäksi niin radalla...

En tiedä igorrockin raameista, mutta itse kannan mieluusti vaikka ihan kokonaisen kilon lisää painoa em. syistä. Jos hihna hiertyy kaulaan, hankkii sitten vaikka kiväärirepun. Made by eukko tai Mr Eberle...

[Paatti]

Riippuu melkolailla tukin muodosta, perälevystä ja ampujan sietokyvystä vs. käytettävistä latauksista. Normaali nelikiloinen eiuseinkaan ole ainakaan liian painava keskivertoampujalle, jos ko kaliperi ladataan lähelle maksimia.
Järeämpiin aseisiin tottuneelle taas paino mielestäni melko sopiva jos ammut sillä kiikarilla varustettuna.
Jos aseessa punainen ventiloimaton perälevy tai kovempi, niinkuin monessa klassisessa kiväärissä, niin aavistus lisää painoa ei ehkä olisi pahitteeksi.
Minkä pituinen piippu? Minkä mallinen tukki? Perälevy? Mihin käyttöön ase?

[Koukkupolovi]

Eeeh, tuotaa.. jos kävisit kokeilemassa radalla ja makuulta, onko siinä riittävästi "tatsia" ? Rekyylinsieto on paljolti henkkohtainen tuntemus, enkä epäile ettetkö "alan miehenä" kohtuullista tölväisyä olkavarren yläpään lihaksessa sietäisi. Olkoonkin, että amien elefantoksen kylmääjä on tymäkähkö jööti.
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[igorrock]

Kiitos kommenteista. Laitan aseesta kyllä aikanaan kuvia kunhan ensin saan sen päälle kiikarin paikoilleen ja aseen raahatuksi sellaisen kameran eteen jolla saa sellaisia kuvia että niitä kehtaa näyttää.

Aseen paino ei koskaan ole allekirjoittaneelle ollut kannon kannalta ongelma joten en tässäkään tapauksessa usko sen sellaiseksi muodostuvan. Riittävän tukeva ja leveä kantohihna auttaa jo kummasti. Tosin po. aseen ajateltu käyttö on sen sorttista että sitä tuskin tulee ympäri korpia raahatuksikaan. Siihen käyttöön löytyy kaapista kevyempääkin kalustoa.

Aseen tukki on ns. moderni suoraharjainen eli melkoisen hyvä malli kovaa rekyyliä vastaan. Perälevy on PACHMAYRin "Old English", ehkä keskikova ja paksuutta on 25 mm. Piipun pituutta on mielestäni "riittävästi" eli lukonkehyksen ja piipun suun välinen etäisyys on 585 mm.

Ja meikäläisen raameista sen verran että kunnon rekyyli huonosti vastaanotettuna saattaisi meikäläistä vähän tölvästäkin kun pituutta on n. 177 cm ja painoa vajaat 75 kg.

Tosin tämän kaliiberin kanssa tuskin kuitenkaan käy niin kuin kaverilleni joka jenkeissä käydessään osallistui vuorilammasjahtiin; kaveri käveleskeli oppaan kanssa jonkun matalahkon vuoren huipulle. Perillä opas näytti vastapäisen vuoren huippua antaen samalla oman aseensa ja sanoi että katso kiikarilla tuolta sopiva otus ja ammu se. Kaveri teki työtä käskettyä, valikoi kiikarilla mieleisensä, otti aseelle hyvän polvituen, tähtäsi ja painoi liipasinta. Seuraava ajatus olikin: "Kuka per...le löi meikäläistä nyrkillä turpiin"? Ase oli WEATHERBY Mark V ja kaliiberi merkin oma .378 Mag. No, kaveri sai olkapäähänsä kunnon mustelman ja lammas menetti henkensä. Ampumamatka oli luokkaa +300 metriä.

[Paatti]

Noilla spekseillä en itse lähtisi yli 4.5 kilon nostamaan painoa. Alkuun pitäisin sen ehkä tuollaisena.

[ent.ap]

Tulee mieleeni se, kun ammuin ekakerran"kauheella kanuunalla"= kaverini 375 H&Hlla?
No seisaaltaan, ampumakatoksen tolpasta tukea ottaen ammuin ja laukauksen jälkeen olin jopa pettyny, kun ei se kokemus ollu mitään järisyttävää??

Pahin on ollu, kun kevytsingolla ammuin ja otti vähän takavalliin paineet...korvat piippas ja keuhkoista lähti ilmat...käjet tärisi vielä minuutin jälkeenpäin...että semmonen tappaus
_________________
Jokanen eletty päivä, on lähenpänä kuolemaa.

[igorrock]

Joo, aseessa on painon lisäksi muutakin testattavaa;

Edellisen omistajan jäljiltä (hänen kouransa ovat heti lumilapiosta seuraavat ) tukin kämmenkyhmy oli aivan mahdottoman kokoinen. Pienentelin sitä reippaasti mutta jätin kuitenkin vielä joltisenkin verran koska oma ajatukseni on että isoa rekyyliä on mukavampi ottaa vastaan mieluusti vähän laajemmalla pinta-alalla. Eli tämänkin ajatuksen toimivuus on selvitettävä ensimmäisen koeammunnan yhteydessä ennen kuin karhennuksia aletaan tukkiin veistellä.

Aseeseen on edellisen omistajan toimesta tehty petaus ja laitettu samaan yhteyteen kunnon rekyylivaste.

Tuosta singolla ammunnasta on meikäläiselläkin inttiajoilta paljon kokemusta, sekä raskaasta että kevyestä. Jälkimmäisen kanssa paloi kerran olkapää melkein rakoille kun samalla vehkeellä oli ennen allekirjoittanutta ampunut yhtäsoittoa lähemmän 30 äijää ja nahkasuojasta huolimatta putkeen tuskin kesti koskea.

Raskolta tuli saatua huolella "turpaan" kun olin RUK:n ammunnoissa ammusmiehenä ja suojaa ei mollut minkäänlaista. Ammuttiin nopea tulituki 6 kpl kovalla sirpalekranaatilla ja joka kerta lähti allekirjoittaneelta ilmat, enemmän tai vähemmän.

[ioni]

[igorrock]

Hyvä kysymys, ioni.

En vieläkään ole ehtinyt/jaksanut perehtyä asiaan kunnolla joten vähän kyllä arveluttaa työhön itse ryhtyä.

Ja tässä nimenomaisessa tukissa on sellaiset muodot (kämmenkyhmy mukaanlukien) että homma ei ole niitä helpoimpia, ei ainakaan tottumattomalle. Eli saattaa olla että teetän kuitenkin työn vielä vieraalla.