Peuran metsästyksessä trofee- vai lihantuottomalli tärkeämpi

[Paavo]

Jotenkin keskustelu on saanut oudon sävyn.

Kyllä nälän tyydyttäminen on ns. alemman asteen tarpeita. Sen jälkeen tulevat muut tarpeet. Joten trofeemetsästys on kehittyneempää kuin nälkäänsä metsästys. Aiemmin metsästys oli vain keino hankkia ruokaa,eikä mitään muuta. Ja tyydytys tuli siitä kun maha saatiin täyteen, keinoilla ei ollut merkitystä.

Eikö juuri trofeet ole yksi keino lisätä metsästyksen kiinostavuutta ja virkistystä. Elämykset syntyvät mielestäni muista osasita kuin pakasteen täytöstä. Tai kyllä ruuan varastointi tyydyttää yhtä ihmisen vanhimpia tarpeita.

Miten voisi lähemmäs luonnonvalintaa hoidettu kannan rakenne olla keinotekoista. Tällä perusteella kaikki riistanhoito olisi tuomittavaa. Riistanhoito kun muuttaa kannan rakenteen muuksi kuin se olisi vallitsevissa olosuhteissa.

Ei taida herroilla olla paljonkaan tietoja valkohäntäpeuroista. Onko muutoinkaan tietoa luonnon toiminnasta. Muutoin moiset komentit eivät olisi mahdollisia.

Mutta kukin tekee miten haluaa. Se ei ole minulta pois vaikka vääristäisitte kantanne kuinka luonnottomiksi ja kääpiöitäisitte peuranne vaikka kauriin kokoisiksi.

[Jehkimä]

No juu, kukin tehköön tosiaan miten parhaaksi katsoo jne.

Tuota metsästyksen kehitysastetta ja laatua kun voidaan arvioida niin monella tavalla. Minusta tuo kuvaus "pelkän lihan vuoksi" metsästämisestä ei kuvaa mitenkään osuvasti kaikkea ei-trofeemetsästystä. Kyllä nuo pyynnin jännitys ja saaliin arvostus ovat minullekin keskeisiä metsästyksen elementtejä. Jopa siinä määrin, että minä en tarvitse trofeeluokan sarvia siihen lisäkiihokkeeksi, vaan metsästys on aivan tarpeeksi kiinnostavaa ilmankin.

Se että trofeemetsästys on historiassa tuoreempi ilmiö kuin puhdas tarvemetsästys, on aivan totta, mutta se kehittyneisyys ei ehkä ole pelkästään aikajanalla mitattavissa.

Voidaan tarkastella asiaa siten, että trofeemetsästyksen motiivit ovat pitkälti sosiaalisia suurten sarvien ja hampaiden arvostuksineen ja näyttelyissä pätemisineen. Pohjimmiltaan siis trofeemetsästäjän saalis on kunnia omissa sosiaalisissa ympyröissään (=muiden trofeemetsästäjien keskuudessa) ja saalis on hänelle vain väline tuon sosiaalisen arvostuksen hankkimiseksi. Eli paljolti samalla tapaa kuin hieno auto on viesti henkilön menestyvyydestä, niin suuret sarvet seinällä tai nimi Rowland Wardin luettelossa palvelevat tätä samaa sosiaalisen pätemisen tarvetta. Osaltaan myös varmasti kilpailuviettiä.

Perinteisen tarvemetsästyksen saalis taas on arvokasta itsessään, vaikkei kukaan sitä näkisi. Metsästäjälle riittää se, että saalis on syötävää ja sille on järkevää käytännöllistä käyttöä. Lisänä hän kokee riemun onnistuneesta jahtitapahtumasta ja hyvästä laukauksesta jne. aivan samoin kuin trofeemetsästäjäkin.

Johtunee sitten perisuomalaisesta luonteestani, mutta itse arvostan huomattavasti korkeammalle metsästyksen silloin, kun siinä ei ole kyse pätemisestä, kilpailusta tai saaliin täydellisestä välineellistämisestä jonkin kolmannen tarpeen tyydyttämiseksi. Kilpaileminen ja jahdin tulosten määrittäminen mittanauhalla tai grammavaa'alla kuuluvat kokemukseni mukaan sellaisten ihmisten tapoihin, jotka pyrkivät tekemään kaikesta muustakin yhdessäolosta jonkinlaista kilpailua tai nokittelua, enkä minä sellaisia ihmisiä jaksa missään ympyröissä kovin kauaa katsella. Voimakas kilpailuvietti ylipäätään on mielestäni jonkinlaisten vähämielisten ja itsestään epävarmojen ihmisten piirre.

Niinpä itse arvostan metsästystä ja saalista eniten silloin, kun se on tavoite itsessään hyödyntämistä varten, eikä mitään ns. "kehittynyttä" (=sosiaalista) päämäärää palveleva väline. Tämän vuoksi mieluummin tarvemetsästys kuin trofeemetsästys.

[A-P]

Exactly !

[hirvenkasvattaja]

Mitäpä jos kasvatusmalliksi otettaisiin tyytyminen alkuperäisiin lajeihin ja hävitettäisiin tuontilajit pois kuleksimasta. Saataisiin samalla sorkkaeläinpolitiikkaa askeleen verran tolkullisempaan suuntaan. Ei tarviisi enää saivarrella niin paljon maanomistajille esimerkiksi keskustelemalla trofee/lihantuotto-mallien paremmuudesta. Eikä tarviisi enää kolmen pakastimen miehet kuin kaksi kylmälootaa. Eikös Paavo sen metsästyksen pitänyt olla harrastus.

[mjy]

Milläs keinolla sinä hirvenkasvattaja ne peurat Suomesta yhettömiin tapat?

[Paavo]

Asiaa voidaan myös tarkastella siten, että lihan tuottajien motiivit ovat pitkälti sosiaalisia. Kehuskellaan kuinka runsaasti on kaatolupia ja montako on jo kaadettu .

Asia on siten miten sitä tarkastelee.

Trofee metsästäjien vaikuttimet voivat olla aivan samoja kuin esität Jehkimä. Ainakin mitä olen tavannut liha aluieden metsästäjiä, ovat he aina kehuskelleet isoilla kaato määrillä . Se on jopa nähty tässä viestiketjussa .

Esim. metson ja teeren metsästyksessä on tunnustettu valtakukkojen säästämisen tarve. Miksi siis pitäisi hyväksyä metsästyksellä naaras voittoiseksi vääristelty hirvieläinkanta.

Nyt odotan asiallisia ja tietoon perustuvia mielipiteitä.

[A-P]

"Miksi siis pitäisi hyväksyä metsästyksellä naaras voittoiseksi vääristelty hirvieläinkanta. "

tuo trofee mallihan sen nimeomaan aiheuttaisi (naaraista kun ei niitä trofeita...) .. jos kaikki vaan ampusi pelkkiä pukkeja ,, niin naaraskantahan siinä vaan voimistuu...
Ja kun kaikki odottavat niitä isoja pukkeja niin pikkupukit jäisi sinne naaraiden sekaan ja vain isot kuolisivat ..jne..

Onneksi ainakin meilläpäin rh yhdistyksen suositus on about 50-50

[Jehkimä]

Kyllä Paavo aika usein tulee ne kaatomäärä- ja sarvipiikkitoitotukset samojen miesten suusta... Sitä paitsi sinä aloit nyt puhua ihan eri asiasta, eli saaliilla kehumisesta. Tarvemetsästyksen idea ei nimenomaan ole kehuskelu, vaan se että saadaan saalista käyttöön ja pistellään se sitten suuremmitta mekastuksitta parempiin suihin. Kehuskelua en tarvemetsästyksellä tarkoittanut.

Kannan säätelystä A-P jo mainitsikin pari huomionarvoista asiaa. Kun ihastellaan Keski- ja Itä-Euroopan trofeita, niin monelle tulee se virheellinen mielikuva, että muita siellä ei sitten ammutakaan. Tosiasiassa siellä ammutaan vasoja ja naaraita aivan samalla tapaa kuin meilläkin, mutta tämän välttämättömän kannansäätelyn hoitavat enimmäkseen paikalliset metsämiehet (=lihametsästäjät). Turistit (=trofeemetsästäjät) ampuvat sitten nämä varta vasten kasvatetut kapitaalisonnit ja -pukit rahaa vastaan.

Nykyisellään Suomessa samat metsästäjät hoitavat nuo molemmat tehtävät. Mutta jos me Suomessa innostuisimme ehdotuksesi mukaan vaikkapa kaikki trofeemetsästäjiksi, niin mitä arvelet Paavo, kuka sen kannansäätelyn sitten hoitaisi?

Toinen asia on sitten se, että ne todelliset trofee-eläimet eivät millään kannanrakenteella voi olla kovin runsaslukuisia. Ja niinköhän vain jaksaisi Paavokaan sitä elämänsä pukkia vaikkapa nyt kolme talvea kytätä laukaustakaan ampumatta ja katsella vaan tyynesti kuinka ruokintapaikalla käy vasojen, lehmien ja nuorten pukkien kuhina...?

[A-P]

tuota akupallista jahtiahan kovastu jotkut yrittävät ajaa läpi.. ehkäpä tuo trofee malli on siihen suunnattua ennakointia...

[Paavo]

Et ole A-P vieläkään oikein ymmärtänyt mitä trofee metsästyksessä tapahtuu. Kaverisi Jehkimällä jehkii paljon paremmin.

Kuin jo tuossa aiemmin kirjoitin arvostan lihaa suuresti jopa niin etten sitä myy, vaikka siihen olisi mahdollisuuksia. Laukauksia on jätetty ampumatta, se iso on monasti päästetty menemään. Mutta aina tulee uusia mahdollisuuksia. Ja täytyyhän se iso kaataa silloin kun on aika. Pitää muistaa etteivät sen ison sarvet ole ikuisia, mutta ei heti ensimmäisenä vuotena nurin. Ja pitää ne huono sarviset ja epämuodostuneet poistaa. Joten kyllä ampuma tilaisuuksia tulee. Mutta tälläinen metsästys ei sovi kiivaalle, paukkuahneelle kaverille, koska joskus pitää osata säästää.

Itse aloit puhumaan saaliilla kehuskelusta.Heitin vain tuon Jehkimä, jotta huomaisit miten asioista puhutaan. Mutta ei siitä sen enempää, muutoin tulee juupas eipäs väittely.

Mitäs mieltä olet kennel miehistä, jotka kuljettavat koiriaan kokeissa ja näyttelyissä. Saavat siitä pisteitä ja prenikoita. Kun vertailevat toistensa tuloksia ja keskustelevat niistä, niin onko se kehumista? Et oikein taida ymmärtää etkä hyväksyä toisten harrastuksia. Tietysti jokakaisen harrastuksen piiristä löytyy kavereita jotka eivät tahdo housuissaan pysyä. Pitää osata tehdä ero kiinostuksen ja pullistelun välillä.

Mitä tulee sakujen metsästykseen, niin kyllä siellä samat kavarit kaataa lihat ja trofeet. Ettet vain olisi vähän kade sakuille Jehkimä. Yleensä nämä kaverit arvostavat riistaansa niin ettei rahaturisteilla juuri ole asiaa heidän maailleen. Toki he myyvät lihoja rahoittaakseen alueensa kustannuksia. Turismia ammatikseen pyörittävillä homma etenee vähän siihen suuntaan kuin kerroit Jehkimä.

[Jehkimä]

No en minä totta puhuen sitä himo-kenneltouhuakaan oikein ymmärrä. Varsinkaan silloin kun se merkitsee sitä, ettei koiraa osata arvostaa minään muuna kuin kilpa- tai jahtikoneena, vaikka se olisi luonteeltaan mitä mukavin ja hauska metsäkaveri. Jos sukupuu ei ole virheetön tai jää kaksoisvalious saamatta, niin kuula kalloon erätoverille ja uusi pentu tilaukseen, hih-hei! Saavat minusta nähden touhuta ihan omissa porukoissaan.

En minäkään kyllä komeita sarvia tunkiolle heitä, vaan otan ne mielissäni talteen ja käsittelen komeaksi trofeeksi. Mutta ei minusta metsästys menetä mitään, vaikka saalis koostuisi vain naaraista ja vasoistakin. Kantahan siinä tosin menee pilalle jos niitä pelkästään ampuu.

Mutta ei nyt aleta jankkaamaan

En minä saksalaisille ole kade oikeastaan muusta, kuin leudommasta ilmastosta. Metsästys on siellä paikallisillekin niin kallista, etten minä sitä osaa kadentia vaikka minkälaisia saaliita kaataisivat. Villisikoja saisi tosien meilläkin olla enemmän ja omille jahtimaille toivottaisin metsäkauriin oikein tervetulleeksi. Nyt on vielä lähimmät havainnot muutaman kymmenen kilometrin päässä.

[Paavo]

Villisikaa olisi Suomessa jos sen annettaisiin lisääntyä. Mutta kun se on jodenkin mielestä tuhoeläin . Pelkään kauriin leviämisen pysähtyvän tuon uuden lain myötä.

[A-P]

Enpä tunnista Jehkimää kaverikseni muutoin kun metsästyshenkisenä samoin kuin sinutkin Paavo.äKuten jo aikaisemminkin sanoin , mun puolesta jokainen saa metsästää niin kuin tahtoo lainsallimissa rajoissa.
Minä itse metsästän , jos tulee hollille pukki tai vasaton naaras se kaatuu sen kummemmitta miettimisiä , joku toinen haluaa kehuskella kavereille sarvilla, kehuskelkoot , ei häiritse.

Ymmärän trofee metsästyksen tarkoituksen vallan mainiosti , siihen törmäsin erittäin hyvin kuluneena metsästys kautena.
Ja se näytti myös mihin trofee metsästys on johtanut , hurjaan naarasvoittoisuuteen. Kaikista näkemistäni peuroista joita oli varsin huomattava määrä ,naaraita oli arviolta reilut 90 prosenttia.
Mutta tämä paha trofee metsästyksen tuoma epätasapaino on lupapolitiikassa jo huomioitu siten että lupia myönnetään aika tasaisesti kokonaisuutena.
Itselläni oli henkilökohtaisia peuralupia 5 kpl joista 2 oikeutti pukkien ampumiseen loput vain ja ainoastaan naaraalle (tai alle 3 tuumaiset tapit omaavalle pukille). Ja saman kaavan mukaan saa lupia kaikki jotka useampia lupia hankkivat.

Olen edelleenkin sitä mieltä että jokainen tehkööt kuten itselleen parhaaksi katsoo.
Kaikista näkemistäni peuroista joita oli varsin huomattava määrä ,naaraita oli arviolta reilut 90 prosenttia.

[Paavo]

Edelleenkin A-P et ole ymmärtänyt mitä trofee metsästys tarkoittaa.

Jos joku ampuu pukkinsa loppuun ei se tarkoita trofee metsästystä. Tila on juuri sellainen mitä trofee metsästäjät välttävät.

Mutta kukin ampukoon miten haluaa, ehkä vielä joskus suomalaiset muuttuvat ja oppivat jotain parempaa.

Teillä A-P homma taitaa olla jotenkin hanskassa. Sitä se ei ole suurimmalla osalla peuran metsästyksessä.