Miten kanalintu jahti käynnisty?! vastaukset 10.9 lähtien :)

[mainio]

[heiluri]

Ei vieläkään yhtään lintua,ei edes havaintoja teeristä, metosta puhumattakaan.
Hirvijahdissakaan ei nähty yhtään ainoaa teertä,yleensä niitä lentelee ympäriinsä
Pyyt taas tulevat sutena pillille kun hirvipassissa aikaansa tappaakseen pillitelee,nekään eivät tule silloin kun niitä vartavasten pyytää...ainakaan viiteen vuoteen saanut tulemaan ainoatakaan pillille,paitti hirvipassissa
_________________
Kertalaakiyhdistys

[JoneK]

Missä on noin surkeesti asian laita?

[Metsastys_hullu]

Tänäaamuna ois ollu mahtava keli olla jahdissa! Suorastaan upea!
Noh koulunpenkki kutsui
Illalla iltalenkillä havaintoja useista teeristä muttei yhtään tarpeeksi lähellä.
_________________

[tukelius]

[AnttiSn]

Nonni, pääsi itsekin avaamaan lintuhommat tältä syksyltä. Neljä päivää Etelä-Kuhmossa ja oman seuran mailla tuli vietettyä. Tuli huomattua, että neljässä päivässä näin enemmän lintuja kuin monena aiempana vuonna yhteensä. Oman seuran mailla tilanne oli ehkäpä vielä Kuhmoakin parempi ja hyvä niin.

Tilanteita riitti heti alusta lähtien. Ensimmäisenä aamuna Sotkamon puolella jyrkästä rinteestä yllätettiin poikametso näreen latvasta. Tai siis se yllätti meidät liitämällä unelmahollilta puunlatvasta suoraan kohti. Tyhmä otushan tuo tuollainen on, mutta niin vaan jäi henkiin. Käsittämätöntä, miten voi kaksi miestä ampua kahdesti tuosta paikasta ohi ja nuo hudit ei kyllä allekirjoittaneen muistista varmaan häivy ihan vähään aikaan. Tyypillinen tilanne oli suon laitamalla hiipiessä noin 500 metristä karkoittuva teeripoikue. Tai vastaavasti tiheämmässä metsässä noin 60-100 metristä kuuluva "isomman linnun pölinä". Myös pyitä pyrähteli, mutta ei kuitenkaan hollilta.

Toisena aamuna yritettiin pienestä vesisateesta huolimatta hieman kuvastella suon laidassa, mutta siitä tuli lähinnä paha mieli. Lämpimiksi lähdettiin kävelemään ja pienen lenkin lopputulemana tiputin pyyn oksalta. Tästä jatkettiin autolla kohti seuraavaa paikkaa ja tieltä alkoi hyppiä metsoja oikein urakalla, peräti 3 poikametsoa ja ilmeisesti myös muutama lisää, mutta näistä ei varmoja havaintoja. Koitettiin lähteä jäljittelemään metsoa metsän puolelle, koska seutu näytti hyvälle. Mutta eihän niitä isoja mustia tietenkään siinä kuulunut ja päädyin kävelemään vähän pidemmän reissun taimikkoon, josta suhisi teeripoikue noin 20 metristä ilmaan. Mitään ei tyreikössä nähnyt, joten nopea pyrähdys puskan sisään ja sieltä sitten viimeinen hölmö akkateeri ykösellä pomppuun.

Iltapäiväksi lähdettiin käppäilemään taas keskellä lähes kaatosadetta, mikä olikin hyvä uutinen. Linnut selkeästi kesympiä ja päästivät jo aukeilla alueillakin melkein ampumaholleille. Noin 7 kilometrin kävelyn päätteeksi lopulta jänö taas ykösellä mättäälle. Suolistuksen jälkeen ehdittiin kävellä ehkä 150m ja alkoi teeria taas nousemaan, mutta ei millään sattuneet hollille. Lähimmäksi pääsin pellon laidassa, jossa ainoastaan yksi tiheä pusikko erotti minut ja 10m päästä hypänneen ukkoteeren. Tästä 200m eteenpäin kaksi teertä pomppasi 30m ja Beretta nousi jo poskelle, mutta hävisivät pahimoilleen pusikkoon, joten RC:t jäi piippuun. Vielä parit vastaavat tilanteet ennen iltahämärän laskeutumista.

Seuraavana päivänä palattiin seuran maille ja käveltiin tutut kulmat läpi. Sieltähän niitä teeriä löytyi oikein mukavasti ja muutami oli lähellä päästä reppuunkin. Taas satoi aika railakkaasti, mutta illaksi vielä puoliksi märillä vehkeillä suunnittiin järvelle. Siellä vesi oli noussut aloituksesta ehkä puolisen metriä ja sorsat yllättikin allekirjoittaneen lymyilemällä ihan omituisissa paikoissa. Ensimmäisestä ruohikosta nousi ~30 heinuria ja toisesta ~15. Kolmannetta kahlatessa satuin astumaan johonkin syvään uomaan. Tietenkin siinä samalla, kun toinen jalka juuttui murapohjaan kiinni, edellisestä heinikosta karkottunut heinuripartti teki laskua juuri siihen ruohikkoon, missä taistelin. Näin 4 heinuria noin kolmesta kympistä ja ne näkivät minut noin kahestaviidestä. Nopea heittolaukaus ja yksi sinikko lähti maatakiertävältä radalta maalle laskevalle radalle. Toista kutia en ehtinyt ampua, vaikka holli olisi sen suonut, johtuen taistelusta pysyä pystyssä. Siitä jatkettiin iltalennolle, mutta satoi niin julmetusti, ettei sorsatkaan lentäneet.

Viimeisenä aamuna oli takana jo niin paljon kilometrejä ja aamu alkoi -1 asteen pakkasella, joten päätettiin heittää teeren kuva perheen metsäpalstan reunaan aukolle. Aamu oli kyllä järjettömän upea, usvat järvien yllä ja ruska vaarassa. Kyllä mieli lepäsi eikä oikeastaan tullut ajateltuakaan tuleeko ne teeret vai ei, kun ihaili syksyistä luontoa. Noh, kolmen vartin päästä lähipusikossa kuitenkin alkoi siivet suhista ja luonnon ihailu jäi sikseen. Pienen houkuttelun perään nousi ukkoteeri koivuun, toverista 20m päähän ja minusta ehkä 60 metriin. Odotin, että milloin pamahtaa ja noin 10s jälkeen teeri jatkoi matkaansa. Myöhemmin selvisi, että jäi suoraan näreen rungon taakse eikä siis ollut hollilla. Tästä about 15min ja selän sekä vaaran takaa kuvastajat yllätti 5 kpl teeriä. Niistä sitten toveri poimi nätillä laukauksella yhden ja varmisti siihen vielä toisen kudin. Itse tiputin kauden komeimmalla täysosumalla (henk. koht.) kauden komeimman ukkoteeren. Toinen kuti jäi piippuun, koska reppu oli mielestäni jo riittävän täysi.


Yhteensä tuli siis neljään päivään 3 teertä, pyy, jänis ja sinikko. Olisi koiran kanssa kyllä ollut mahdollisuuksia, vaikka ja mihin, mutta tuohonkin ollaan vallan tyytyväisiä. Ukkoteeriä näkyi selvästi enemmän kuin harmaita. Oliko sattumaa vai ei, en osaa sanoa. Yhteensä näköhavainnot arviolta 50 teerestä, joista harmaita ehkä 10 ja loput mustia. Koppeloita ei puolestaan näkynyt ainuttakaan ja ukkometsoja kuitenkin 5 kpl. Täälläkin käytiin keskustelua noista tienvarsilla istuvista linnuista ja kyllähän se on sanottava, että jos tosiaan olisi nälänhätä tai en omistaisi aivoja, niin autotieltä niitä kyllä ampuisi oikeastaan niin paljon kuin jaksaa ajella metsäteitä. Lähes 10km välein joku lintu tiellä istuskeli. Ne jätettiin kuitenkin rauhaan tai tarkemmin ottaen ajettiin metsään, koska kaikki eivät noiden kohdalla hiljennä (raadoista päätellen). Itse kyllä pysyttelen visusti metsän puolella, ei muuten koko harrastuksessa olisi mitään mieltäkään. Säästä huolimatta täyden ysin reissu. Vieläkin jäi se ukkometso saamatta eikä yhtään yötä ole nukuttu sitä tilannetta kelailematta, hieno reissu siitä huolimatta! Pahoittelut pitkästä tarinasta...

[heiluri]

[igorrock]

Kyllä lintujen määrä näyttää kovastikin vaihtelevan alueittain; olen parina viikonloppuna käynyt metsällä paikoissa joiden keskinäinen välimatka on n. 600 km. Pohjoisemmassa paikassa oli hyvin teeriä, kumpanakin päivänä näkyi runsaat parikymmentä yksilöä, ei missään parvissa vaan korkeintaan poikueina. Toisessa paikassa näkyi lintuja huomattavasti vähemmän; ensimmäisenä päivänä kokonaista 1 kpl näköhavaintoa ja lisäksi 2-3 kuultua, toisena pari 3-6 linnun tokkaa sekä 2-3 yksinäistä.

Tuolla ensinmainitussa paikassa oli jo viimevuonna myöhemmin syksyllä 20-30 teeren laumoja vaikka lintuhavaintoja muuten oli paljon vähemmän kuin nyt.

[Retonkimies]

Inarin korkeudella näyttisi vanhat metsät melko tyhjiltä, talousmetsissä paikoin kohtalaisesti lintua. Mutta pääosin vielä erittäin heikkoa on. Ja silti myydään Metsähallituksen puolesta lupia

[Metsuri2]

Eilenillalla kävin vähä kattelemassa kanalintuja. Teerikukon sain pienen kiertämisen jälkeen eräksi 20 kaliiberisella Baikalilla.

[Mc-manteli]

Linnut on siellä missä marjatkin!!

[jussijänismies]

[Kylmä-Mika]

Teeri minkä töräytin lentoon pellolta niin sillä kupu oli täynnä puolukoita. Eli sinne vaan missä on marjoja ja kangasmetsissä niitä on näkyny jos vaan on puolukoita ja marjoja. Pitää se varmaan taas käydä iltalenkki heittämässä jos sieltä pomppis paistit silmille
_________________
Kertalaakiyhdistys

Team 45-70 #1181

[JoneK]

Eräs myöhäisen isännän kaurapelto on ollut tänä syksynä varma paikka. Ruoka on vähissä ja missä vähänkin enemmälti syömistä, siellä lintuja.

[Nile]