mikä se sitten tappaa hirven

[petri r]

joo, jälleenlataukselle olis kyllä parempiakin topikkeja olemassa Hyvää joulua vaan kaikille...inflaatiosta huolimata myös Lsa55 nimimerkille

[lsa55]

[Pohjola]

Suurinta osaa tekstistä ei enää edes viitti lukea, mutta nuo lsa55:sen maininnat latailuun liittyen on syytä antaa +1

[hq]

[Ardennie]

[Saksmanni]

Olen vähän etsiskellyt uutta näkökulmaa tuohon hirven tappamiseen. Innoittajana on olleet aikaisemmat tämän topicin kirjoittajat. Etanolilla terästetty glögi sai vihdoinkin sumuiset ajatukseni kirkastumaan. Olenkin nyt täysin vakuuttunut siitä, että muutaman vuoden sisällä yhteiskunta tulee hyväksymään puoliautomaattikivääreihin rajoittamattoman määrän panoksia metsästyskäytössä. Samalla hirvenmetsästyskokeesta poistetaan taulu kokonaan ja kokeessa käytettävissä olevaksi ajaksi muutetaan neljä sekuntia. Koe katsotaan hyväksytyksi, jos ampuja pystyy ampumaan vähintäin viisi laukausta neljän sekunnin sisällä. Uuden lain tarkoituksena on lisätä vanhimpien metsästäjien mahdollisuuksia saada hirvi. Nykyinen hirvikoe kun varmistaa vain sen, että tärisevillä käsillä saa kokeen suoritettua. Metsässä taas hirvet karkailevat, kun niihin ei saa kelvollisia osumia yhdellä laukauksella.

Tätä odotellessa suosittelen myös nuorempia metsästäjiä hankkimaan suoravetolukkoisen tai vipulukkoisen aseen. Tällä tulisi sitten harjoitella latausliikettä ase ampumisasennossa siten, että saa hirven passiin tullessa lähtemään sopivan noin viiden luodin "parven". Pari kolme osumaa siellä täällä aiheuttaa yleensä shokin, johon hirvi kuolee ennemmin tai yleensä myöhemmin. Toisinaan sekundäärisiä shokkeja voi huomata myös metsästyskavereissa, kun he paloittelevat tohjoksi ammuttuja paisteja.

Kaliiberiksi suosittelen jotain kevyttä kaliiberia ohutvaippaisella luodilla. Parhaimmillaan nämä ovat ladattuna taulukkomaksimiin tai vähän yli. 6,5x55 ladattuna Noslerin 140gr accubondilla on erinomainen valinta nopeaksi ladattuna. Valmistajakin kehuu ko luotia - Devastating terminal performace.

Eli yhteenvetona:
1. Tarkoitus on saada 2 tai useampi osuma lyhyessä ajassa.
2. Useampi osuma saa aikaan myös haulikkometsästäjille tutun shokkivaikutuksen ja kohteen ennenaikaisen kuoleman.
3. Myös kevyemmilä kaliibereilla saadaan usealla osumalla helposti hirveen luovutettua 5-10 000 joulea energiaa ja kymmeniä grammoja lyijyä sekä pienempiä määriä kuparia. Perinteisesti tähän on tarvittu 9,3 tai väljempiä kaliibereita.
4. Useat lähes samanaikaiset osumat "räjähtävillä" luodeilla aiheuttavat myös laajoja kudosvaurioita, jotka ovat usein välttämättömiä hirven kaatamiseen summittaisesti tähdätyillä laukauksilla.
5. Useampi osuma varmistaa myös sen, että ainakin joskus osutaan ns. vitaaleille, joihin perinteisemmin on yhtä luotia kerrallaan koitettu nysvätä.

Hauskaa Joulunaikaa edelleenkin

Edit: Korjattu asiavirhe...

[Pohjola]

yrititkö sanoa, ota vähintään 338 saat kaiken saman yhellä puoli summassa ammutulla laakilla, jos osu


hauskaa joulun jatkoa.
huomenna onneksi pääsee pallon kimppuun täältä irvistelemästä,

[Saksmanni]

[Metsäarska]

Tämän keskustelun alkuperäiseen otsikkoon sanoisin, että kaikki meillä laillisiksi todetut kaliiperit, pysyt, kuulat tappaa hirven yhtä kuolleiksi. Ainut heikko lenkki mikä voi aiheuttaa kyseenalaisen lopputuloksen on siellä aseen perän takana. Mielestäni lähtökohta on täysin väärä, kun esim jotain kaliiperia tai luotia perustellaan että jos tulee huono osuma. Vielä omituisempana pidän kun perusteluna on niin nopea tilanne, ettei ehdi kuin sinne päin roiskaista. Jokainen tunnistakoon ja tunnustakoon rajansa ja kykynsä, osuuko 50 m, 100m vai peräti kauemmaskin, osuuko liikkuvaan käsivaralta vai paikallaan olevaan tuelta. Ase ja kuula tekevät aina oman osuutensa täsmälleen kuten on tarkoitettukin, metsästäjän vain on huolehdittava, että se osuus tapahtuu siinä ns "hengen paikassa", ei noin siellä päin.

[Nimrod]

Mielestäni on hieman hataraa argumentointia sanoa, että "kaikki lailliset kaliiperit tappavat". Tottakai ne tappavat. Tulehduskin tappaa. Mielestäni kyse on enemmänkin siitä, että kuinka nopeasti mikäkin kaliiperi tappaa tai mitä muita seikkoja painotetaan. Lisäksi osuman merkityksen korostaminen ikään kuin muut seikat kumoavana on väärin. Tämäkin on argumentaatiovirhe. Osuma on tärkeä/tärkein, mutta se ei tee muista muuttujista merkityksettömiä. Homma menisi näin vain siinä tapauksessa, että kaliiperin muuttuminen heikentäisi konkreettisesti osumien laatua.

---

hq mainitsi tuossa TKO:n, mutta rohkenen olla eri mieltä Taylorin kanssa. Tuo kaava antaa suuntaa, mutta se on aivan liian yksioikoinen ja ei pidä edes paikkaansa a) skaalan ääripäissä ja b) kun esimerkiksi luodin rakenne muuttuu. Lisäksi siinä ei huomioida luodin poikkipinta-alatiheyttä, eli aina kun luodin halkaisija kasvaa, niin luvut paranevat. Parempi laskuri löytyy esimerkiksi Hornadyltä ja se on huomattavasti paremmin linjassa käytännön kokemusten kanssa. Toki siinäkin on huomioitava se, että lopputulos on riippuvainen käytettävästä luodista.

Käytännön esimerkki TKOF:n toimimattomuudesta:
Kaliiperi .375 H&H ladattuna 300 gr. Swift A-Frame -luodilla vs. sama kaliiperi ladattuna 260 gr. Accubondilla. Pienempi kaataa nopeammin ja se saa aikaan suuremman haavakanavan. Toisin sanoen pienempi 36 TKO tuottaa tässä esimerkissä nopeamman kaadon kuin 40 TKO. Jos homma vedetään vielä räikeämmin överiksi ja pistetään verrokiksi .300 Mag ladattuna 200 gr Accubondilla, joka edelleen kaataa nopeammin kuin tuo .375/300 gr A-Frame, niin tällöin jopa vaatimaton 24 TKO päihittää isomman.

Teoreettinen esimerkki TKOF:n toimimattomuudesta:
Amerikkalainen huippusyöttäjä saisi pesäpallolla aikaan 90 TKO:n, mutta tällä tuskin tapettaisiin lapaosumalla hirveä...

---

Kyse on siis oikeasti vain ja ainoastaan siitä, että minkälainen haavakanava siihen hirveen saadaan aikaiseksi. Tähän vaikuttaa luodin rakenne, halkaisija, paino, osumanopeus ja kohteen ominaisuudet. Valitettavasti mitään yksinkertaista kaavaa hommalle ei ole. Tulee vain tuntea luodit ja niiden ominaisuudet. Lisäksi hakusessa ovat toisinaan vähän eri asiat, eli hirvihommissa saattaa olla, että nopea kuolema on toissijainen seikka esim. osumajäljen siisteyden jälkeen.
_________________
.30-06 4ever!

[Nimrod]

Mielestäni on hieman hataraa argumentointia sanoa, että "kaikki lailliset kaliiperit tappavat". Tottakai ne tappavat. Tulehduskin tappaa. Mielestäni kyse on enemmänkin siitä, että kuinka nopeasti mikäkin kaliiperi tappaa tai mitä muita seikkoja painotetaan. Lisäksi osuman merkityksen korostaminen ikään kuin muut seikat kumoavana on väärin. Tämäkin on argumentaatiovirhe. Osuma on tärkeä/tärkein, mutta se ei tee muista muuttujista merkityksettömiä. Homma menisi näin vain siinä tapauksessa, että kaliiperin muuttuminen heikentäisi konkreettisesti osumien laatua.

---

hq mainitsi tuossa TKO:n, mutta rohkenen olla eri mieltä Taylorin kanssa. Tuo kaava antaa suuntaa, mutta se on aivan liian yksioikoinen ja ei pidä edes paikkaansa a) skaalan ääripäissä ja b) kun esimerkiksi luodin rakenne muuttuu. Lisäksi siinä ei huomioida luodin poikkipinta-alatiheyttä, eli aina kun luodin halkaisija kasvaa, niin luvut paranevat. Parempi laskuri löytyy esimerkiksi Hornadyltä ja se on huomattavasti paremmin linjassa käytännön kokemusten kanssa. Toki siinäkin on huomioitava se, että lopputulos on riippuvainen käytettävästä luodista.

Käytännön esimerkki TKOF:n toimimattomuudesta:
Kaliiperi .375 H&H ladattuna 300 gr. Swift A-Frame -luodilla vs. sama kaliiperi ladattuna 260 gr. Accubondilla. Pienempi kaataa nopeammin ja se saa aikaan suuremman haavakanavan. Toisin sanoen pienempi 36 TKO tuottaa tässä esimerkissä nopeamman kaadon kuin 40 TKO. Jos homma vedetään vielä räikeämmin överiksi ja pistetään verrokiksi .300 Mag ladattuna 200 gr Accubondilla, joka edelleen kaataa nopeammin kuin tuo .375/300 gr A-Frame, niin tällöin jopa vaatimaton 24 TKO päihittää isomman.

Teoreettinen esimerkki TKOF:n toimimattomuudesta:
Amerikkalainen huippusyöttäjä saisi pesäpallolla aikaan 90 TKO:n, mutta tällä tuskin tapettaisiin lapaosumalla hirveä...

---

Kyse on siis oikeasti vain ja ainoastaan siitä, että minkälainen haavakanava siihen hirveen saadaan aikaiseksi. Tähän vaikuttaa luodin rakenne, halkaisija, paino, osumanopeus ja kohteen ominaisuudet. Valitettavasti mitään yksinkertaista kaavaa hommalle ei ole. Tulee vain tuntea luodit ja niiden ominaisuudet. Lisäksi hakusessa ovat toisinaan vähän eri asiat, eli hirvihommissa saattaa olla, että nopea kuolema on toissijainen seikka esim. osumajäljen siisteyden jälkeen.
_________________
.30-06 4ever!

[hq]

[EAn]

Tuohon Nimrodin postaukseen liittyen vielä eversti Whelenin tiivistelmä luodin tappavuuteen vaikuttavista seikoista (Fadala, S. 1997. Pyssymiehiä. Otava, s. 286. Alunperin Whelenin teoksesta The Hunting Rifle, 1940):

"Lentävän luodin tappavuus riippuu pelkästään sen eläimeen tekemän haavakanavan keskimääräisestä koosta eikä mistään muusta. Haavakanavan koko puolestaan riippuu luodin koosta, painosta, rakenteesta ja muodosta sekä nopeudesta jolla se iskee eikä mistään muista seikoista."

Mielenkiintoisesti Fadalan kirjan esittelemät pyssymiehet "Karamojo" Bellistä Elmer Keithiin ja Roy Weatherbyyn putoavat useimmiten selkeästi johonkin tämänkin ketjun ilmineeraamista lokeroista. Osa uskoi suureen luotiin, osa nopeuteen, osa molempiin, osa ampui pienillä kaliipereilla sekä korosti osumakohtaa vielä enemmän kuin muut ja osa oli keskitien kulkijoita.

(Teos on ihan mielenkiintoinen, mutta kurjasti suomennettu ja asiavirheitä on tainnut olla mukana jo ennen käännöstäkin.)

[havu]

Ei sillä, että olisin lukenut em. suurten valkoisten veikkojen kirjoituksia, mutta otaksuisin että joillakin heillä saattoi niin kuin täällä meilläkin aika ajoin karkaa ymmärrys pitää asiat erillään. En saata uskoa, että KUKAAN kyseenalaistaa osuman tärkeyttä. Siis KUKAAN. Mutta tuntuu, että jos kulloinkin vuorossa oleva puhuja ei satu mainitsemaan viestissään "osuma on kaikista tärkein", niin heti joku järkevä-Järvenpää keksii, että per5kele5, nyt täytyy kaveria oikaista.

Pitäisi sen verran kyetä ymmärtämään, että jos puhutaan erilaisten luoti-kaliberi -kombinaatioiden terminaaliballistiikasta, niin silloin todellakin puhutaan siitä ja että se ei tarkoita että silloin kyseenalaistettaisiin osuman merkitystä. Comprende tjsp.

[Nimrod]

Minulla on myös tuo teos ja se on siinä mielessä hauska teos, että se kuvaa erittäin hyvin sitä tosiseikkaa, että kukin "pyssymies" oli aika tarkka aikakautensa kuva. Se, että osa vannoi vauhdin ja osa murkulan koon nimeen, on osittain syytä kunkin henkilön kokemuksesta ja pyydettävän riistan vaatimuksista, mutta myös kokemuksista tuon aikakauden uutuuksista ja ehkä niihin liittyvistä pettymyksistä.

Näitä eri teoksia yhdistelemällä voisikin sanoa, että jos henkilöillä olisi ollut käytettävissään nykyaikaista kalustoa, olisivat heidän mielipiteensä voineet olla kovinkin erilaisia. Sanotaanko, että 1900-luvun alkupuolen metsästäjät ovat painineet aivan eri luokan kalusto-ongelmien kanssa kuin nykymetsästäjät ja tämän vuoksi mielipiteet määrätyissä asioissa ovat olleet todella vahvoja.

Mielestäni huippuesimerkki on kaliiperi .30-06 Springfield. Esimerkiksi Whelen piti sitä jossain vaiheessa peuralle riittämättömänä ja jonkin ajan kuluttua se oli muuttunut liian tehokkaaksi peuranpyyntiin. Samaten Elmer Keith piti sitä riittämättömänä peurakaliiperina, mutta piti 7 mm Rem Magia hyvänä peurakaliiperina silloin kun se on tulpitettu partition-luodeilla... Hemingway oli taas sitä mieltä, että nollakuutonen oli parempi puhvelille kuin .470 N.E. Esimerkkejä riittää suuntaan jos toiseen.

Yksi yhteinen piirre näille vanhojen ukkojen horinoille tuntuu olevan se, että tuohon maailmanaikaan kävi hyvin usein niin, että osa tavarasta oli laadullisesti aivan kuraa ja tällöin nykytietämyksen mukaan altavastaaja pääsi jyräämään silkan toimintavarmuuden ja luotettavuuden vuoksi. Tuohon aikaan oli lisäksi aivan tavanomaista, että osa aseista meni huonojen patruunoiden vuoksi pilalle alta aikayksikön jne. Tämä on ollut vahvasti muokkaamassa näkemyksiä eri kaliipereista, aseista, asetyypeistä jne. Paras esimerkki huonon leiman lyömisestä on mielestäni .425 Westley Richards, joka oli Taylorin mielestä huono patruuna sen vuoksi, että WR:n kiväärit olivat varustettu liian pitkällä (28") piipulla.

Suurin syy kautta historian joidenkin patruunoiden hyvyydelle tai huonoudelle on ollut niissä käytetyt luodit. Ennen premiumluoteja oli hyvin tavanomaista, että merkin X patruunat olivat parempia kuin merkin Y ja samaten toiset kaliiperit olivat parempia kuin toiset. Piste. Vähän sama asia kuin haulikonpatruunamyytit nykyään. Tuolloin luoteihin kiinnitettiin tavattoman vähän huomiota ja oikeastaan John Noslerin innovaatio oli ensimmäinen askel parempiin luoteihin, jotka sallivat kovempien nopeuksien käytön. Käsite "bullet failure" oli siis jäämässä hiljalleen historiaan.

Nykyään trendi alkaa olla sitten jo vähän toista ääripäätä. Luodit kestävät valtavia osumanopeuksia ja niiden ongelmana onkin se, että hitaammilla kyydeillä ne eivät toimi juuri paljon mitenkään.

Henkilökohtaisesti uskon, että tämän päivän ja lähitulevaisuuden suurin haaste tulee olemaan luotien suhteen entistä laajemman osumanopeusvaihteluvälin hoitavan luodin kehittäminen. Moni pääsee jo lähelle, mutta sanotaanko, että joka tapauksessa suurin osa luodeista on joko hidasta tai kovaa osumanopeutta puoltava. Skaalan toinen pää on sitten enemmän tai vähemmän kompromissi.
_________________
.30-06 4ever!