Suomen merimetsokannat

Talismaani · Kanta-asiakas Liittynyt: 20 Hei 2009 Viestejä: 177

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=337294&lan=FI

Lahtinen · Lähetetty: 14.10.2009 10:17 Viestin aihe:

Tässä maassahan on ilmeisesti sellainen tilanne, että (ainoastaan) Birdlifen jäsenyys pätevöittää antamaan näkemyksensä lintuasioista.

Birdlifen mediatoiminnalle pitää silti antaa pisteitä: Vasteaika on erittäin lyhyt ja ”aina pyritään saamaan viimeinen sana”.

Peura-esari · Lähetetty: 14.10.2009 10:17 Viestin aihe:

Juuri sain kuulla, että tutun mökkisaari "merellä" on merimetsojen asuttama. Kuulemma äärimmäisen mahtavan näköistä. Ei kuulemma lepää, ennenkun viimeinenkin metso on sieltä hävinnyt myrskytuuleen.
_________________
Nenäpunkki- mikä ihana tekosyy...

Vilperi · Lähetetty: 14.10.2009 10:52 Viestin aihe:

Siis jos tuosta Birdlifen vastauksesta jotain jäi käteen, niin sinensistä on ollu jossain Bulgarian seudulla 3000v sitten; mihinkäs se mahtoi välillä hävitä kun sinensistä sitten uudestaan löytyi vasta 1500 luvulla hollantilaisten tuomana ja sitä kautta sitten levisi Eurooppaan mihin viittaa tuo lounaissaaristosta 1700 luvulta olevat lajihavainnot.
Eli mun tyhmä pääni kyllä vetää sellaisen yhteenvedon että Birdlife tietää tämän nykyisen kannan olevan carbo sinensistä eikä carbo carboa ja haluaa kaikin tavoin estää tämän tiedon leviämistä julkisuuteen, koska joku EU:sakin voisi herätä ja alkaa tutkia asiaa vähän tarkemmin ja silloin voisi suojelulta pudota pohja pois totaalisesti. Tapahtuisi sama asia kuin minkin kohdalla; alkuperäiseen eläimistöön kuulumattomana lajina sen tappaminen on sallittua lähes ympäri vuoden.
_________________

Tupella · Kanta-asiakas Liittynyt: 15 Tou 2007 Viestejä: 5313

Taitaa olla niin, että noiden bulgarialaisten lintujen lajia on tutkittu vain perinteisen morfologisen taksonomian keinoin, Sitähän ne paleontologit harrastavat, mikäli oikein muistan Granqvistin vanhan kaverin Björn Kurtenin touhuja seuratessa. Mittoja luista ja niiden tilastollista käsittelyä. Siinä on kuitenkin lähellä tuo aristotelis- alalajikin kummittelemassa vielä nykyäänkin. Taitaa olla linnuilla sama juttu kuin nisäkkäillä, että -Ray Coppingerin käsitystä lainatakseni- että kania ja sutta ei lihanpalasen tai karvatupen tai syljen solujen DNA:sta pysty erottamaan. Käyttäytymisestä ne kuitenkin tunnistaa yksi ja toinen. Niin merimetsotkin.

Aris60 · Kanta-asiakas Liittynyt: 08 Huh 2004 Viestejä: 3295

Aika mielenkiintoinen tuo merimetson ravinnon kohdistuminen eri kalalajeihin. Sen mukaan noin 20% ravinnon massasta olisi kampeloita Perämerellä. Ja Merenkurkussa noin 10%. Tai sitten erehdyn noissa taulukon väreissä, se on mahdollista. Kampelan levinneisyysalue loppuu käytännössä noin 20km Merenkurkun eteläpuolelle. Siitä pohjoiseen se on harvinainen sattumasaalis. Jos väri taas tarkoittaa härkäsimppua niin Merenkurkun populaation kalastusalueella ei ole kesällä härkäsimppua lähes ollenkaan. Muuten sitä olisi myös verkoissa. Kuten syksyllä ja talvella.

Akan esi-isät ovat harrastaneet myös pahuutta ja metsästäneet viime vuosisadan alussa vesilintuja. Noin 1920-1930 luvulta on muistona kaksi topattu merimetsoa, muuttolintuja ei pesiviä. Molemmat ovat biologin mukaan carbo carbo alalajia. Nokan rakenteen ja koon perusteella. Jokin kolmas puoltava tekijä oli vielä, mitä en muista.

Itse en näitä lennossa erota, en muutenkaan. Metsähallituksen luontoihmiset kuitenkin kertoivat meidänkin täällä pesivien lintujen olevan sinensis -lahkoa. Ja onko sillä oikeastaan väliä - haitat lisääntyvät. Ympäristöviranomaisetkin jo myöntävät kalojen käyttäytymisen muuttuneen.Ja ei noita räähkiä kukaan tule enää katsomaan. Sama bongausarvo kuin kauppatorin puluilla. Mielenkiintoista on osan lintujen siirtyminen saalistamaan noin 0,3-1,5m syviin meren sisälahtiin. Eli paikkoihin missä ahvenen, särjen ja hauen poikaset viettävät ensimmäisen kesän (tai jopa toisenkin) . Myös siian istutuksiin käytetyssä luonnonravintolammikossa on vieraat käyneet noutopöydässä.

Lahtinen · Lähetetty: 14.10.2009 11:43 Viestin aihe:

Lahtinen · Lähetetty: 14.10.2009 11:46 Viestin aihe:

Talismaani · Kanta-asiakas Liittynyt: 20 Hei 2009 Viestejä: 177

Tuosta voi lukea kuinka helppoa alalajien tunnistaminen on. Se joka näkemänsä merimetson alalajilleen pystyy tunnistamaan on harvinaisen kova sälli tai tekee puhtaan arvauksen.

Sivu on peräisin museo ja kädessä tapahtuvaan määritykseen tarkoitetusta kirjasta

Identification guide to European Non-Passerines/Kevin Baker 1993

Talismaani · Kanta-asiakas Liittynyt: 20 Hei 2009 Viestejä: 177

MustaRuuti · Lähetetty: 14.10.2009 16:53 Viestin aihe:

http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194627852888/artikkeli/merimetson+ravinto+vaihtelee+alueittain.html

Tuossa jotain seikkaperäistä juttua tehdystä tutkimuksesta metsojen ravinnosta..

Muistan vielä kun tästä asiasta jauhettiin kyseessä oli taimen ja lohi kannat.Silloinkin talismaanin tyyppiset jesuiitat olivat kärppänä syöttämässä särkeä metsolle.
Nyt en kuitenkaan väitä etteikö merimetso särkikaloja söisi.

MustaRuuti · Lähetetty: 14.10.2009 16:54 Viestin aihe:

mehtään · Kanta-asiakas Liittynyt: 21 Tam 2009 Viestejä: 1385

Laitetaan nyt vielä kokonaisuudessaan tuo uusin merimetsotiedote, vaikka linkki jo olikin esillä.

"Merimetson ravinto vaihtelee lähivesien kalaston mukaan

SYKE, RKTL ja Turun ammattikorkeakoulu tiedottavat

Suomen ympäristökeskuksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Turun ammattikorkeakoulun tekemän ravintoselvityksen mukaan lukumääräisesti yleisimpiä kalalajeja merimetson pesimäaikaisessa ravinnossa olivat kullakin alueella runsaslukuisimmat kalalajit. Erityisesti aikuisten merimetsojen oksennuspalloista erottuivat kiiski, ahven, silakka, kolmipiikki ja särkikalat. Ravinnosta tunnistettiin kaikkiaan 20 kalalajia. Kuluvana vuonna on havaittu ahventen ja särkikalojen muuttaneen käyttäytymistään niillä alueilla, joilla merimetsot ovat runsastuneet. Suurten alueellisten erojen takia merimetson ravinnonkäyttötutkimuksia tulee jatkaa erityisesti Saaristomerellä ja Selkämerellä.

Saaristomerellä emojen poikasilleen oksentamassa tuoreessa ravinnossa runsaita olivat myös kivinilkka ja kuha. Sen sijaan emojen ravinnon tutkimusmenetelmä, sulamatta jääneiden jätteiden eli oksennuspallojen analysointi, aiheuttaa erityisesti kivinilkan ja silakan osuuden aliarviointia sekä kiiskimäärän yliarviointia aikuisten yksilöiden ravinnossa. Tämä johtuu kalalajien erilaisesta sulamisnopeudesta ruoansulatuksessa.

Merimetson pesimäaikaista ravintoa selvitettiin Suomenlahdella, Selkämerellä, Merenkurkussa ja Perämerellä vuosina 2002–2009 sekä Saaristomerellä vuonna 2009. Selvityksessä keskityttiin Saaristomerellä poikasten ravintoon ja muualla aikuisten merimetsojen syömään kalalajistoon. Aikuisten merimetsojen ravinnon selvittäminen jäi Saaristomerellä vähäiseksi tuhottujen merimetson pesien vuoksi. Poikasten ravinnosta saatiin kuitenkin huomattava määrä näytteitä.
Merimetsot saattavat vaikuttaa kalojen käyttäytymiseen

Viime vuosina ja etenkin kuluneena vuonna tietoa on tullut etenkin ahvenen ja särjen käyttäytymisen muutoksista niillä merialueilla, joilla merimetso on runsastunut. Vanha kalapaikka saattaakin olla tyhjä, toisaalla kaloja voi olla runsaasti. Kookkaat lahnat puolestaan ovat olleet jopa tavallista helpommin kalastajan tavoitettavissa. Kalojen käyttäytymisen muutoksista tulleet tiedot saattavat olla yhteydessä merimetsojen liikkeisiin. Esimerkiksi kalaparvien suureneminen on tyypillinen tapa suojautua runsastuneita petoja vastaan.
Tiedot muualta maailmasta ristiriitaisia

Muualta maailmasta saadut tiedot merimetsojen vaikutuksista kalakantojen muutoksiin poikkeavat toisistaan. Pohjois-Amerikassa on paikoin havaittu ahvenemme sisarlajin, kelta-ahvenen, taantuneen paikallisen merimetsolajin runsastuttua. Toisaalta Ruotsin Hjälmarenjärvellä vahva kuhakanta elää rinnakkain runsaslukuisen merimetsokannan kanssa. Myös Suomessa havaittujen alueellisten erojen vuoksi merimetson ravinnonkäyttötutkimuksia tulee jatkaa erityisesti Saaristomerellä ja Selkämerellä."